Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Bård joutui vaan kuuntelemaan, unhottaen itsensäkin, uneksien; useinkaan ei hän tietänyt mitä Gunhilda sanoi, hän vaan silmäili ja silmäili tyttöä, hänen liikkuvaa, hymyilevää suutansa valkoisine hampaineen, ja silmiään, jotka loistivat välähtelevällä hohteella, tuota tuuhevaa tukkaa ja noita hienoja käsiä.
Isä oli ottanut peilin, tarkasteli suutansa kita auki, koristi sitte kurkkuansa kolme toinen toistaan kovempaa kertaa, kävi sylkäsemässä ja kielsi sitten: "Se on niin siivoton ukko, koko se Ikonen." Minä hermostuin siitä ja äsähdin: "Mitä te, isä, tuolla tavalla ihmisistä puhutte!" "Tuo kurkku pakana, kun ei selviä!" koristeli isä taas.
Kor seurasi minua näyttämään suorinta tietä ravintolaan ja hankkimaan minulle ajurin, joka kuljettaisi matkalaukkuni kotiin. Ajaessa istui hän ajomiehen rinnalla riemuten ja mutistellen suutansa toisille ryysyisille pojille pitkin katuja.
"Enhän minä puolestani ole mitään kysynyt myötäjäisistä. Onhan Anni teidän lapsenne, ja te ette suinkaan häntä halpana pidä". "Siinä sinulla on oikein. Meillä pidetään arvossa tuota vanhaa sananlaskua: 'sanasta mies tutaan," virkahti Leijonan isäntä pikimmiten, ja sitte hän oli vaiti; hänen ei ollut tarpeellista paljon vaivata suutansa.
Tässä asiassa Leo ei tahtonut puhua suutansa oikein puhtaaksi; mutta herra Liborius ahdisti häntä niin vakavasti, että hän viimein avasi sydämensä ja ilmoitti aikomuksensa hyvälle ystävälleen.
Hän oli hyvin teko-arkana ja tekohäpeissään. Hän katsella vilkuili ympäri huonetta, pitäen suutansa niin imelän ja hymyn näköisenä kuin suinkin mahdollista oli ja käytti itsensä hyvin kainon ja sievän tapaisesti. Olin tuolla kylissä asioitani ajelemassa, niin pistäysin teilläkin käymään yhy, yhy!" sanoi Susso, ryiskellen. "Käy istumaan, Susso!
Iloissansa väänsi vanha Martti suutansa hiljaiseen nauruun, tarttui nopeasti köyteen, jossa harpuuna oli kiinni, ja sanoi enemmän itselleen, kuin kumppanillensa: "tuo ei taida enää päästä meidän käsistämme heitto oli hyvä, eikä Delphiini ole turhaan tehnyt tätä matkaa!"
Joku asia, joka oli minä en tiedä mikä eikä millä lailla yhteydessä kirkkotarhan haudan ja kuolleitten ylösnousemisen kanssa, näytti sattuvan minuun, niinkuin turmiollinen tuuli. "Toisen isän", sanoi Peggotty. "Toisen?" kerroin minä. Peggotty avasi suutansa, niinkuin hän juuri olisi nielaissut jotakin oikein kovaa, ja ojentaen kättänsä sanoi: "Tulkaat näkemään häntä". "Minä en tahdo nähdä häntä."
Hän näytti epäilevän, jatkaisiko. Ja sitten tuli minusta herännyt mies, virkkoi hän verkalleen ja suutansa vähän hymyyn vetäen. Kuinka? kysyin suuresti kummastellen. Vaikka enhän minä sitäkään enää ole, jatkoi hän samalla tavalla kuin äsken. Te mahdatte varmaankin isosti haluta tietää, mitenkä minunlaisestani roistosta saattoi tulla herännyt. Niin, onhan se minusta vähän kummallista.
ILLI. Susanna! Mitä tämä merkitsee? Onko se totta? Hyvä Malakias, se on sillä lailla että että KIRSTI. No, kah! ainahan mätäkuun munat märkänevät ihan käsiin, ei niistä ole talven varaksi. Siellä maalla aina myydään mätäkuun munat niin pian kuin mahdollista ja SUSANNA. Hst! Ole nyt hiljaa jo ei se sovi tuolla tavoin rummuttaa suutansa kaupungissa!
Päivän Sana
Muut Etsivät