Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Minun suuri, korkea isäni, jonka kengännauhoja minä en ole kelvollinen päästämään! Sinäkö pyydät minulta synnin-anetta? Minun on sinulta anteeksi anottava. Sinä et tiedä, mitä sanoja minun herjainen suuni lausui äsken tuon nunnan kuullen... MAUNU TAVAST: Nunnan? OLAVI: Niin. Hän näytti siitä suuresti pahastuvan. Olavi kääntyy pois liikutettuna.
Kerrankin minä vähän parantelin poltetulla korkilla naamaani ja kävelin sitten katua. Tuli heti muuan mukaani. Minä en näyttänyt varsin kasvojani, ennenkuin tultiin lyhdyn kohdalle, jossa käännyin tirkistelemään kumppaniani vasten naamaa ja panin toisen silmäni näin ja suuni näin.»
Ja niinkuin Hän itse kärsimyksillään ja verellään on ostanut maailman vapaaksi synneistä, niin Hän tahtoo, että tekin kärsimyksillänne ja verellänne ostaisitte tämän vääryyden pesän vapaaksi synneistä!... Sen Hän teille julistaa minun suuni kautta." Hän levitti kätensä ja loi silmänsä taivasta kohti.
Olethan sinä miehen poika, vaikka merimiehen; mies hän muutoin oli, oli kylläkin mies ja miesten paraita, mutta äitiä kohtaan oli hän vähän, kas, ole vaiti suuni Heikki parka, sinä et tiedä mitään. Tiedätkö, että sinulla on isää ollutkaan?
Silloin näytti minusta teidän menetyksenne antakaa anteeksi, ellen kiireessä aina löydäkään sopivaa sanaa, mutta minun pitää puhua teille suuni puhtaaksi silloin oli minusta teidän menetyksenne mielivaltainen, oikullinen, mistään lukua pitämätön, jos saan sanoa. Minä olin kyllin lapsekas uskoakseni, että minä en olisi teistä aivan mitätön.
Pastori on hurskas ja ylevämielinen mies, joka katsoo asiat ainoastaan niiden parhaimmalta kannalta. Pölkkynen. En suinkaan. En minä voi koristella. Puhun vaan yksinkertaisella tavallani aina suuni puhtaaksi. Neiti Kauppila. Ainakin johtajattarelle. Sen tiedämme. Pölkkynen. Hänelle myöskin, hänelle myöskin. Sillä minä häntä suuresti kunnioitan.
Silloin, Lyyli, olin sanomaisillani, että minulla jo oli morsian, että Kuuselan kaunis kukka oli omani, mutta en tiedä, mikä suuni sitoi; isäni on niin kumma, että vaikka tiedänkin olevani hänelle rakkaampi kaikkea muuta maailmassa, ja vaikka hän on minulle sinua lähinnä kallein, en rohkene sentään paljon koskaan hänelle asioistani jutella, ja ellei sinua, pieni lemmittyni, olisi, ja jollei täti olisi äitinä minulle, saisin kyllä kaikki tunteeni tuulelle tarjota, kuusikolle kuiskaella.
En uskaltanut häntä keskeyttää, vaikka monta kertaa olin suuni avaamaisillani sanoakseni hänelle, mitä tunsin ja ajattelin ja josta hänenkin pitäisi saada tietää. Olenhan minä parantunut, muutanhan elämäni tästä päivästä enkä enää horjahda! Varmahan se on, varma ja tosi, ja hänenhän ansiotansa se on kaikki! Mutta en uskaltanut enkä osannut sitä sanoa.
Jos minä menneenä vuonna olin ihastunut ylioppilas-laulajiin, niin minä nyt oikein pidän heitä hyvänä, sentähden kuin he olivat niin kauniisti ja hellästi kohdelleet surullista ja murheellista äitiä. Juuri kun täti oli lopettanut kertomuksensa, kuinka ystävällisiä Toivon kumppanit olivat olleet, ja kun minun piti rupeemaan selittämään ihastustani, sai laulu suuni sanattomaksi.
NERGAL. Jos sallitte, niin puhun puhtaaks' suuni: En usko yht', en monta jumalaa. Sen Jumalaa on, minkä meissä voimaa, Mink' oma tahto omaa kättä ohjaa; Sen voimaa on, mink' itseluottamusta Ja valtaa, minkä meiss' on vankka tarmo. Valtamme ylttyis Eufratilta mereen Ja Liibanonilt' asti Egyptiin, Jos kansa luottais itseensä, ei muuhun Nyt valtaa raaka paimenjoukko maan!
Päivän Sana
Muut Etsivät