United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämän asukkaista syntyvät muutamat päättöminä. Nämä päättömät olennot puhuvat erään suun kautta, joka on saanut sijansa keskellä rintaa, jonka luonnon vian johdosta heidän täytyy pysyä loitolla kaikista semmoisista toimista, joihin aivuja kysytään. Ne toimet, joita he parhaastansa kykenevät hoitamaan, ovat semmoisia mitkä luetaan hovivirkoihin.
Allanin posket olivat kalmankarvaiset silmät tuijottivat, pyrkien ulos kuopistaan vaahtoa oli suun edessä ja hänen liikkeensä olivat aivan kuin mielipuolen. »Sinä valhettelet, petturi!» oli vimmainen vastaus. »Se on valhe, niinkuin kaikki muukin, mitä olet minulle sanonut, on valhetta. Koko elämäsi on yhtä valhetta!»
"Koetitte Jolsan Matin muijaa pettää, hi hih!" Ja nyt ilmoitti hiljainen: "pull, pull, puli" että eukko oli maku-juomansa nautinnossa. Aika kolauksen oli hän pullosta ottanut. Läähöttäen kirvoitti hän pullon suun huuliltansa. "Te koetitte pettää minua, mutta jos minä hi hi!"
HILMA. Niin, se se oli hänen tahtonsa. Tahdothan sinä täyttää sen? Pidät kai sinä pyhänä vainajan viimmeisen toivon? ROOPE. Pyhänä? Tottapa kaiketi. Ajatteletko sinäkin, että tuollainen kuolevan toivo on täytettävä? Ajatteletko sinäkin niin? HILMA. Kun vielä kyseleekin! Totta kai. Eikö se olisi kauhea rikos, jos ei tekisi niin? Sanotaan, että Jumala puhuu kuolevaisen suun kautta.
Ollen puvussansa ja tukkansa hoidossa erittäin huolellinen seurusteli hän ahkerasti salongeissa ja teatteripiireissä, joissa hän oli menettänyt ulkonaiset ammattityypilliset ominaisuutensa ja esiytyi hoikkana ja ryhdikkäänä kuin moitteettomin maailmanmies. Hänen puhetavassansa ja äänessänsä oli jotakin salonkimaista huolettomuutta, ja suun muoto todisti veltostunutta leikinlaskijaa.
Hänen mielestään oli Nelma niin kaino, että puhui ikään kuin Mimmin suun kautta. Sitten puikki Kukkelman tirkistelemään pihalle portin raosta... Ja siellä oli Mimmi erään toisen naisen seurassa. Se toinen kääntyi selin... Sakris huudahti hiljaa: Neiti ... neiti Byskata! Mimmi kääntyi ja kuunteli. Sakris huudahti jälleen: Neiti Byskata, tulkaa tänne portin tykö!
Ellei toinen osannut vastata, silloin kohta toisella käsi suun eteen, pää hiukan alemmaksi ja empimättä tietoja nyt hiljaa suhahteli niin pitkälle kuin niitä mahdollisesti vaan itsellä riitti. Opettajat koettivat estää, mutta turhaa vallan. Yhtä jos olisivat kieltäneet aurinkoa paistamasta, kuuta kumottamasta tai tähtiä tuikkimasta.
Oli se kamala laulukiista: Kuin olis koskea kaksi Vaahdonnehet vastatusten. Minä kun päästelin sanoja, Hyppi hongatkin ilosta, Suossa sammalkin sakosi Muuramiksi, maaramiksi. Mutta kun veteli Väinö, Hongat sortuivat surusta, Marjat vaihtuivat muraksi, Sorruinpa minäkin sorja Pahan vallan vainotessa Suun tasalta suomutahan.
Etpä silloin laajoin laula, Etkä aivan pitkin piuska, Kun sa kuolet kurja kieli, Katonet katala raukka; Kun on suussa surman suitset, Surman päitset päälaella, Kaulassa Manalan kahle, Tuonen ohjat olkapäillä. Laula, laula kieli keito, Suu kurja suun pakaja!
Vaan kun tuohikontista otettiin pitkäkulkkunen ja sitä vähänaikaa suun edessä pulputettiin, niin sittepä se sydänkäpy alkoi tuntua lämpymältä ja siitäpä sitä lämmintä alkoi virtailla muihinkin ruumiin osiin, aina nokkaan asti.