Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
"Samoin olisi Ojalakin saattanut tehdä. Ja kaikesta muusta huolimatta ei isä hänelle koskaan voisi sitä anteeksi antaa, että hän meiltä vei kestikievari-pidon." Anna aikoi jotakin sanoa, mutta Katri ei antanut suun vuoroa. Sama jäykkä katse vallitsi yhä vieläkin viimemainitun kasvoissa ja hänen kalveille poskilleen oli noussut pari punaista, hehkuvaa pilkkua.
TUIRO ja POURU kahden tuovat tynnyriä. TUIRO. Tässä suun sulostajata! KORHO PORHON kera samoin tuopi tynnyrin. KORHO. Tässä kielen kirkastusta. Tynnyrin ympäri kihertyy joukkoa, laskien astioihin oltta, jota miehestä mieheen nihkovat. Tässä kampsua, kalua, Rikkautta ja romua. Illi, kuulehan! Minulla Taskut täynnä on helyjä. Ne sinulle ryöstin tuossa! Työntää ne Illin käteen. ILLI. Nämäkö minulle!
Mies, jonka puoleen kreivi erikoisesti kääntyi puheellansa, oli vilkkaannäköinen varsinkin silmät ilmaisivat suurta vilkkautta, jonka kuitenkin suun ja ylähuulen ympärillä ilmenevä miettivä, vakava piirre teki vähemmän silmäänpistäväksi; koko muoto ilmaisi ihmistä, joka oli nopsa havaitsemaan ja käsittämään, mutta viisas ja hidas tekemään päätöksiä ja ilmoittamaan mielensä.
Mutta tytön arvelu, että hän oli pelastusarmeijalainen, kokonaan tukki häneltä suun. Tämä kuva, että hän elelee mukavasti kaupungissa ja harjoittaa ammattinaan sielujen pelastusta saman kaupungin langenneiden joukossa, hävetti häntä siihen määrään, että hän taas punehtui itsekseen. Kaikki oli kuin katkaistu.
Joku tuolla ulkona oli löytänyt maasta pilaantuneen nauriin ja nakkasi sen kuutamossa paistavaa valkoista myssyä kohden niin taitavalla kädellä, että se sattui keskelle Martta-rouvan otsaa. Hän oli pakotettu ensi kerran elämässään antamaan suun vuoron toiselle ja vetäytymään pois. Joukko räjähti hillittömään nauruun ja samalla oli Martta-rouvan arvokin auttamattomasti mennyt heidän silmissään.
Turhaan haki kuitenkin ulkona vallitsevan rauhan heijastusta tämän yksinäisen miehen kasvoilla, joka veltosti, milt'ei tylsästi katseli eteensä, suun ollessa suonenvetoisesti ikäänkuin tuskan väänteihin sulkeuneena.
'Oisinpa mokoman saanut mäellenki mentyäni: saanut tieltä tervaskannon, leppäpökkelön lehosta, pannut turvan turpehesta, parran naavoista pahoista, suun kivestä, pään savesta, silmät kuumista sysistä, koivun pahkat korviksensa, raian haarukan jaloiksi. "Senpä lauloin laitoissani, huokaelin huolissani. Sattui kauno kuulemahan, seinuksella seisomahan!
Mutta Snellman tukki toki häneltä suun niin, että se vasta täällä aukeni. Olisit kuullut, Antero. Ei, tässä maassa ei ole kuin yksi ainoa mies, joka uskaltaa ajatella vapaasti ja suunsa puhtaaksi puhua, ja se mies on Snellman.
Hän ei nähnyt tuon suun pyöreyttä, jota runoilijat sanoivat milloin Helikonin ruusuksi, milloin Aganippen lähteeksi, ja joka oli niin pienoinen ja kirsikkamarjan kaltainen, että nykyajan kauneudenaisti ei olisi sitä hyväksynyt; mutta hänen aikansa ja useiden seuraavien miespolvien mielestä se oli ja pysyi kaiken ihanuuden esikuvana.
Lemminkäinen, lieto poika, lauloi ruskean reposen: se söi nää'än kultarinnan, karvan kaunihin kaotti. Pohjolainen, pitkä poika, kanan suustansa sukesi sillalla sipoamahan tuon reposen suun e'essä. Lemminkäinen, lieto poika, haukan suustansa sukesi, kieleltä käpeäkynnen: sepä kiskalti kanasen.
Päivän Sana
Muut Etsivät