Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Mutta kyllä mä sen tiedän, vaikka sen itse sanon, että kyllä minä siinä työt teen kuin Lyylikin.» »No niin, vai ei. Kun muistan sitä kaakkua, jonka sinä leivoit, niin oikein vesi suuhuni tulee. Onkohan sinulla nyt juhannuskaakku leivottuna? Kyllä kai; sinä joka aina olet joutuisa.» »Tottahan nyt jo! Eilen aamulla sentään vasta kalasta kotiin tulin.
Mutta, kultaseni, etkö pidäkkään salatista? kysyy Hero kummissaan. En, hyvä ystävä; en syö mitään sellaista, jossa on ruokaöljyä. Et syö ruokaöljyä! Kummallista! En ole milloinkaan kuullutkaan salattia laitettavan ruokaöljyttä. Rouva näyttää varsin tyytymättömältä. Asian laita on sellainen, etten pane suuhuni ruokaöljyä. Minusta on salatti sokerin ja etikan kanssa paljoa parempaa.
RENNE. Ottaisin vehnäset kaikki uunista ja söisin ne suuhuni. HELMI. Elä, elä ! Et toki jaksaisi kaikkia syödä. Ei, heretään nyt pois, Renne hyvä, kuule, ole kiltti. Meillä olisi niin paljon puheltavaakin. RENNE. No, koska sinä pyydät noin kauniisti, niin olkoon menneeksi. HELMI. Ja istutaan oikein ihmisiksi, eikö niin? Sinä tuonne ja minä tänne. RENNE. Ettäkö pöydän nurkka väliin?
Jos se oli pienempi minua, minä söin suuhuni sen. Jos suurempi, vältin koko sitä seutua ja viiletin kiireesti muille markkinoille. Täytyihän minun olla suurin kaikista ja paistaa kirkkaimmin kaikista ainakin omassa ympäristössäni! Mutta samalla oli mieleni mustan-murheellinen.
RAFAEL. Vuosi on siitä, vuosi, kuin hänen näin. Minä matkustelin Ranskan maalla. Me pidimme parikymmentä minutia purtoa eräässä väli-pysäyspaikassa, jossa syötiin yhteispöydässä, minä istuin vastapäätä yhtä naista ei, yhtä jumalatarta! Luuletkos, että olisin mitäkään suuhuni pannut?
Ja Musti jatkoi: Kun tuo ensi kerran tapahtui minulle, en voinut ymmärtää mitään, vaan luulin joutuneeni aivan toiseen, pahaan ja kamalaan maailmaan. Mitä tämä on? ajattelin. Olenko minä hullu vai onko maailma hullu? Onhan tämä minun kuononi, onhan siinä maitokuppi. Tunnenhan minä sen laidankin aivan selvästi kielelläni. Sentään minä en saa suuhuni mitään. Tämä on kuulumatonta!...
Ainahan talossa toimia riittää. SANNA (nurpeasti paiskaa oven kiinni). Vai niin! (Erikseen.) Ei valkeata piisissä eikä pannua näkyvissäkään. Kehtaavatko tosiaankin antaa mun mennä, kahvipisaraa suuhuni saamatta. (
KIRJURI. Kirjoita vaikka keisarille, minä en siitä välitä! Niin, minä en enää välitä! Niin, minä en enää välitä koko maailmasta. Jos olisi minulla tässä myrkkyä, niin pistäisin suuhuni, että pääsisin tästä elämästä. Hoh hoo sentään! KIRJURI. Ah, mitä näen minä! Hän! Onko se täällä? KIRJURI. Hansikkasi? En tiedä varmaan; en minä ole sitä nähnyt
Minun suuhuni tuli huomaamattani sana: On niinkuin olisi pyhäpäivä. Siihen yksi noista siistiin pukuun puetuista naisista vastasi Pyhäpäivähän nyt onkin, kosk'on sunnuntai-aamu. Oikein, Sunnuntai-aamu se olikin, vaikk'en sitä ollut ensinkään muistanut.
"Kotona", kertoo Wallin, "en suinkaan olisi ottanut suuhuni semmoista vettä; mutta täällä se oli niinkuin öljy Aaron'in parralle; en sitä olisi vaihtanut mihin ikänsä maailmassa". Tätä mukaan otettua vettä vielä pitää matkalla säästävästi käyttää, sillä ei aina tiedä, saadaanko taas pian toista sijaan, ja onko tiellä tarjoksi tuleva edes aina yhtä hyvää.
Päivän Sana
Muut Etsivät