Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Tulva uhkaa upottaa, Ajan henki ahdistaa; Mutta Herra lohduttaa, Meren halki kuljettaa. Meri tuo on punainen, Aava, hurja, hirmuinen; Vaan kun Herra meitä vie, Meille aukee kuiva tie. Kautta Herran ihmehen Tullaan rantaan toisehen. Silloin kaikki riemustuu, Herraa kiittää joka suu. Silloin kaikuu kannelkin Miten muinoin Mirjamin Kädessä, ja lauletaan: "Kiitos Kaikkivaltiaan!"
Hänen silmänsä eivät olleet erittäin suuret, mutta erinomaisen kaunismuotoiset, väri tummansininen, ripset pitkät ja mustat ja katse kaino, mutta samalla elävä ja herttainen. Silkinhieno, kastanjanruskea tukka aaltoili kohtalaisen leveän kreikkalaismuotoisen otsan yllä. Hipiä oli valkoinen, hieno ja kirkas, suu ynnä hampaat moitteettoman kauniit.
Mutta häväisijän runnot sinä viimein voimasi vasamalla. Iske alas, iske alas, sun kaikki polttava nuoles ja näytä, että sinä yksin olet mailman johtomies ja herra! MARCIA. Jumalan rauha, sinä jalo neito! Kuinka käy leikki? MARIAMNE. Mitä tarkoitatte? MARCIA. Leikkiä, jossa yksi on säkki ja toinen suu. Hoo, te käytätte ukkostanne hyvin.
Kun Julien senjälkeen ei enää puhunut mitään eikä liikahtanutkaan, käänsi hän katseensa mieheensä ja huomasi hänen nukkuvan. Hän nukkui suu raollaan, kasvot levollisina! Hän nukkui! Jeanne ei voinut sitä oikein uskoa ja hän pahastui siitä, loukkaantui tuosta unesta enemmän vielä kuin hänen rajusta käytöksestään, tuntien olevansa kohdeltu kuin mikäkin ensimmäinen vastaantullut naikkonen.
Yksi luoti lävisti kaulan Nefnef'in hevoselta, niin että se kavahti pystyyn. Väkevä käsi tarttui samassa Nefnef'in jalkaan ja heitti hänet ojaan. Kaatuessaan kohtasi häntä voittajansa hymyilevä silmäys. Se oli Gek itse. Kun Nefnef nousi ylös, käänsi eräs kapraali kivärinsä suun häntä vastaan, mutta Gek puhutteli kapraalia, kivärin suu kohosi ja luoti siitä lensi erään pakenevan kasakin pään läpi.
Suu myllysi myötään täynnä kuni tiilentekijän savitynnyri. Mutta viimein Matti juosta kiimasi ruokahuoneeseen, tarttui äitiin syliksi ja loistavin silmin pehmeällä lapsen kielellään toimessaan virkkoi: »Tuo Jukke työpi monta viiti palatta».
Vilkaisi vähän karsaalla silmällä tulijaa, vaan ei virkkanut mitään, eikö liene joutanut. Jonkun ajan oltua tuli lihava, punakka rouva kahisevassa puvussa. Hän silmäsi kulmat kurtussa emäntää ja kysyi piialta: »Mikä tuo ihminen on?» »Minä olen Nikkilän emäntä, olisi vähän asiaa Karénin rouvalle», alkoi emäntä puhella hämillään ja silmät tiheään räpättivät ja suu oli hymyssä.
Hän käveli hiukan epätasaisesti ja levottomasti, ryyppäsi pari kertaa vettä ja maisteli suutaan tyytymättömän ja epäluuloisen näköisenä. Tuntui niin ... sanalla sanoen, jotain oli varmaankin epäkunnossa. Ei hän ollut ollenkaan normaalitilassaan ... ehkä hän oli jotenkin vilustunut. Tai oli vatsassa vika, kun suu maistui niin pahalle.
PORO-PIRKKO. Niin, tehdään niistä selko! Eikö tämä kenkä eilen ollut Pietolalla? Oli tämä. PORO-PIRKKO. Pertun lesken sairastaessa minä ja Tolvas-Liisa, joka oli sairasta hoitamassa, näimme tuon kengän sairaan päänaluksen alla ennen Pietolan tuloa sairaan luona käymään, mutta Pietolan mentyä ei sitä enää löytynytkään. PAHNA-MAIJA. Pietolan pää painui ja Turkan suu meni tukkoon.
1 KANSALAINEN. Hän nähdä saa, ett' ovat Tribuunit kansan suu, ja me sen kädet. KANSALAINEN. Niin kyllä. MENENIUS. Hyvät herrat, SICINIUS. Vaiti! MENENIUS. »Murhaa»
Päivän Sana
Muut Etsivät