Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Wihdoin tyyntyi hän kuitenkin sen werran, että woi kuunnella järkewiä neuwoja. "Eihän kuollut suremallakaan takaisin tule; turhaa on siis surra itsensä kuoliaaksi. Sinulle on annettu toisia elämän welwollisuuksia, joiden tähden sinun elämäsi on kowin tarpeellinen.
VIKTOR. Miettiä ja tuumailla. Ehkä keksimme jonkun keinon SYLVI. Oh, tiedätkös, toivotaan parasta! Kyllä kaikki pian selviää. VIKTOR. Kenties selviää. Mutta vielä en ainakaan tiedä, millä tavalla SYLVI. En minäkään. Mutta täytyyhän meidän jollakin lailla päästä siitä pulasta. Emme huoli surra suotta, ennen aikojaan. VIKTOR. Oikein puhuttu! Täksi illaksi unohdamme kaikki ikävät asiat.
Siinä on sinulle, siinä on laamannille, tytöillekin heidän koulustaan meille kaikille. Ja minä sanon sinulle ne puhuivat vuorotellen toistensa suuhun, Robert, Lauri, Risto meidän ei tarvitse mistään muusta välittää, mitään muuta ajatella, ei mitään surra, sillä meillä on oikeus ja meillä on tulevaisuus!
"En mie huoli ikävöijä, enkä huoli surra, Tuulia illan lailailaila tuulia illan laila," niin lopetti Heli laulaen ja veti Katin ulos pihamaalle, josta hän kokosi levitetyt palttinakankaat kantaaksensa ne sisään, ja sitä tehdessään selitti, että ne olivat hänen myötäjäisiänsä.
Kauan ette saa minua surra, ja ristikisa teidän pitää tanssia minulle, minä tuolta yläältä katselen teitä ilolla ja siellä koko perekin viettää häitänne."
Seikka on niin, ettei maatila enää vuoden aikaan ole kartanoon kuulunut". "Teillä ei ole siis enää oikeutta määrätä sen suhteen? Ja onnettomien vanhuksien täytyisi taasen surra ja taistella saadaksensa katon ylitsensä!" huudahti hän puoleksi epäilyksessä ja antoi päänsä vaipua rinnalle kuin murtuneena. "Miten julmaa!
Tristanin ruumiin luona Isolde Valkokäsi, mielettömänä tuottamansa turman tähden, huutaa ja valittaa. Toinen Isolde astuu sisään ja sanoo hänelle: "Jalo rouva, nouskaa ja päästäkää minut hänen viereensä. Minulla on suurempi oikeus surra häntä, uskokaa minua. Minä olen enemmän häntä rakastanut." Hän kääntyi itään päin ja rukoili Jumalaa.
En usko naisten kyyneliin! Pian uudet kosijat saa säihkyn silmiin sinerviin, jotk' äsken kaihtuivat. Ei muistot mulle vaivaks jää, en sure, säät jos soisi; voin surra, kun en mitään nää, mi surun arvoist' oisi! Ja niin nyt aavaa merta uin, ma maailmass' yksin oon: Mua muut ei kaipaa itkusuin, siis kaipuu haihtukoon!
Hän seisoi kuusen alla, kalpeiden kasvojen taustana hautausväen musta pohja. Mitä mahtaa hän ajatella, ketä surra? Mikä on tarkoitus sillä ja mikä seuraus siitä, että hänen onnensa oli ollut niin lyhyt? Mihin Jumala häntä aikoo? Mitä hän on tehnyt, että se hänelle tapahtui, tuolle iloiselle, hyvälle, elämänhaluiselle, joka ei kenellekään, ei ainakaan tahallaan ollut mitään pahaa tehnyt?
No, kyllä saa Johanna olla mielissään! Voi, voi sentään! miten ihmeessä aika joutuu... Pitäisi tästä vielä ennen päivällistä ehtiä tuolla rajaniitylläkin käydä katsomassa, joko joutikarja sinne voidaan laskea. Kyllä tulee tässä Johanna paralle vielä ahtaat olot... * Täytyy koettaa peitellä niin paljon kuin suinkin ... muuten hän vielä alkaa tässä surra ja murehtia * ...
Päivän Sana
Muut Etsivät