United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sadasta Suomen asukkaasta on 86 henkeä suomalaista sukua, 12 ruotsalaista, 1 venäläistä, 1 muuta, enimmästi saksalaista sukuperää. Mutta niin on sanottu, että kaikki, jotka pitävät ja rakastavat tätä maata isänmaanansa, kaikki, jotka seuraavat tämän maan lakia ja tekevät työtä sen hyväksi, ovat yksi kansa. Heidät yhdistää heidän rakkautensa, kuuliaisuutensa ja yhteinen hyvänsä.
Suomen maata kokonaisuudessaan, suomalaista yhteiskuntaa, suomalaista isänmaata ei ole olemassa, vaikka yliopisto kyllä luulee olevansa Suomen sydän, virkamiehistö sen jäsenistö, papisto sen omatunto, n.s. sivistynyt sääty sen selkäydin. Oikeasta Suomesta, varsinaisesta Suomen kansasta ja sen tarpeista ja eduista ei vielä tiedetä eikä välitetä tai ei ainakaan ymmärretä niiden hyväksi toimia.
Hänellä oli myöskin jo ensimmäisinä ylioppilasvuosinaan ollut tilaisuus seurata tulkkina erästä suomalaista tukkukauppiasta. Matka oli käynyt halki Venäjän Odessaan ja Konstantinopeliin, sieltä Palestinaan ja Egyptiin, sieltä Kreikan, Italian, Itävallan ja Saksan kautta takaisin omalle maalle. Se ei ollut kuitenkaan ollut mikään hauska matka hänelle.
Adlercreutz kääntyi ja aikoi mennä, kun Kyösti "hieman" vapisevalla äänellä sanoi: "Ja jos minun onnistuu viedä kirje perille, ehkä silloin pääsen tilaisuuteen pelastamaan vaarini?" Eversti kääntyi taas ja katseli nuorta Suomalaista ystävällisin silmin. "Sinä pidät siis paljon isostaisästäsi", sanoi hän. "Oi, niin!" "No!
Tähän saakka he eivät olleet tavanneet ainoatakaan suomalaista, ainoastaan ruotsalaisia, jotka olivat enemmän tai vähemmän ystävällisiä. Senpä vuoksi heille oli miellyttävä yllätys, kun kerran myöhäisenä iltana Dalbyn seurakunnan kirkon pohjoispuolella heitä puhutteli hiihtävä suomalainen.
Kertokoon omaisilleen, mitä tietää, ja jos jotakin tapahtuu tuolla etelän puolella, tuokoot sinulle sanan. Minä ja Kiikkalainen menemme laaksoon virran puolelle, jos joku talollisjoukko on kulkenut sitä tietä." "Olkoon niin", tuumi Vetalainen ja meni puhuttelemaan piileskelevää suomalaista. Hän palasi pian takaisin, ja tiedustelija tuli mukaan, sillä mies tarvitsi lepoa ja ruokaa.
Omistajat ... hm, enimmäkseen ruotsalaisia, eri rotua, joka ei tunne suomalaista sielua, ei sen raivokasta vihaa ja kostonvimmaa ... eivät tahdo lisätä.
Sain täällä pari viikkoa takaperin kuulla' pitäneenne kissan naukujaisia Aminofin tervehtimisiksi tietoviisauden professoriksi päästyänsä. Nimitti sitte Elmgrenkin kirjauksessansa Nordenstamin käyneen vasten kauniskirjallisuuden yhteyttä; mutta kuinka, sitä en tiedä'. Kuinkas kävi Gottlundin juttu Ahlqvistin kanssa? Ettekö ole nytkään saaneet suomalaista teateripeliä syntymään? veljesi Europaeus.
Ennen kaikkea toivokaamme, että tämä kirjailijaliittokin osaltansa onnistuisi virittämään suomalaista kannelta ensin kodin kuultaville, kohotteeksi kotionnen, sitten muulle maailmalle, muitten ihmisten iloksi! Tällä toivomuksella julistan minä suomalaisten kirjailijain liiton perustetuksi. IS
Pääasia on että hän aina ja joka paikassa puhuu siitä, kuinka äärettömän tärkeätä ja välttämätöntä se on isänmaan edulle, että koetetaan kaikkialla puhua suomea sekä edistää suomalaista taidetta, kirjallisuutta, teollisuutta j. n. e. Varsinkin juhlapuheissa tulee tarkkaan teroittaa noita asioita kuulijakunnan sydämeen. Se on suomalaisuuden harrastamista.