Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. lokakuuta 2025
Marja heitti lakin hänelle ja aikoi ulos. Vie lakkinsa vieraalle. Vaan Juha seisoi ovessa, sulki tien, suu ja silmät hymyssä. Mitä tahdot? Marja melkein tiuskaisi, silmä kylmänä ja terävänä kuin puukon kärki. Tu-tulin juotavata, sammalsi Juha. Johan siellä on. Niinpä, vaan mi-minullepa ... söin suolaista... Tuoss' on! Marja sysäsi hänelle pöydältä sinukkatuopin. Juha aikoi sanoa jotakin.
Nymark otti terävän puukkonsa ja leikkasi hänelle ohkaisia sirpaleita sekä leipää että lihaa. Suolakalaksi heillä oli suurta lahnaa ja se niin suolaista että kirveli suussa. He nauroivat sille molemmat, söivät ja puhaltelivat. Kahvin juotua he menivät tupaan. Siellä oli koko parvi pieniä lapsia, joiden kanssa Alma heti meni tekemään tuttavuutta.
Vaikka itkua ei nyt enää yhteen jaksoon piisannutkaan, niin silmistä silti vuosi suolaista vettä pitkin poskia ja kun niitä karhealla paidan hihalla yhteen mittaan pyhki, niin rupesi lopulta polttamaan silmälautoja kovin. Hyvin hän itsessään tunsi, että kun olisi kotona ollut, niin ylös olisi heti noussut ja valkeata takkaan tehnyt ... ehkä sitten olisi silmiäkin karvastelemasta laannut.
"Kyllä täällä kirkonkylässä paljo suolaista syödään, kun noin äärettömästi janottaa", ajatteli Kalle. Ja kyllästyneenä Kössin etsimiseen ja koko menoon, lähti hän Kotilaan yöksi ajatellen, että kylläpähän Katri itse yösijastaan huolen pitää, koska omin lupinsa kirkollekin tuli.
Goottilaiset palvelijat ja roomalaiset orjat lopettivat parhaillaan töitään. Tallirenki toi nuoret hevoset laitumelta. Kaksi muuta palvelijaa ajoi komeita raavaseläimiä ruohopeitteisiltä kukkuloilta navettaan. Vuohipaimen komensi, roomalaisia haukkumasanoja lasketellen, hoidokkaitaan, jotka jäivät tuontuostakin syömään suolaista kivirikkoa, jota kasvoi rappeutuneen muurin raoissa tien vieressä.
Toisena päivänä jo tuli Wallin kipeäksi tuosta ilkeästä vedestä; mutta pysähtymättä täytyi kuitenkin väkimarssilla pyrkiä eteenpäin, sillä jos ei hyvissä ajoissa päästy vedelle, niin oli hätä tarjona. Kolmannen päivän iltana saavuttiinkin kaivolle, mutta voi kauhua! se oli katkeraa ja suolaista kuin salmiakkirohdot.
HELENA. Hyvää iltaa, isä kulta! Voi, kuinka olit hyvä, kun et varsin myöhään viipynyt. Käy istumaan tänne pöydän luokse, minä tuon sinulle ruokaa, oikein herkkua, tiedätkös. HELENA. Voita, rieskaa, piimää tai nuorta maitoa, jos sitä ennen haluat, ja suolaista lahnaa, vieläkö parempaa pitäisi olla. Keittoa en voinut valmistaa, kun en oikein tiennyt, mihin aikaan kotiin tulisit.
Ja nyt kelpaa sille kosken arimmassa paikassa, matalassa niskassa, keskellä päivää, veneen pulikoidessa muutaman metrin päässä siitä, tuommoinen pelätti. Silloin niiden täytyy ottaa melkein mitä hyvänsä, vaikka suolaista silakkaa, joita kai siis täytyy ruveta varustamaan mukaansa vastavuosina? Mitäs tuumit? Tuumin vain, että se on komea kala ja että sinulla on ihmeellinen taikakalu uistimeksi.
Luulenpa, että sieltä nyt jo, kun sukeltamistaito on niin suuresti edistynyt, on korjattu joukko haaksirikkoista tammea, ankkureita, kettinkejä y.m. Pekka Mender arveli veden Itämeressä olevan niin suolaista, kun se on, niistä monista suolalasteista, jotka ovat haaksirikkoutuneet Teufelkarilla. Kauan istuimme näin tuossa läpipääsemättömässä pimeydessä.
Kaivoksen ison osan lävitse juoksee pieni puro, jonka vesi ei ole suolaista ja joka riittää ihmisten ja eläinten tarpeeksi, ja muutahan ei tarvitakaan, sillä kylväminen ja niittäminen ei täällä tule kysymykseenkään. Yläilmat saavat pellontuotteista heille huolen pitää. Vuorimiesten työkaluina ovat taltat, vasarat ja kuokat. Näillä kaivetaan lieriömäisiä suolamöhkäleitä, jotka sitte irroitetaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät