United States or Georgia ? Vote for the TOP Country of the Week !
TITUS. Teitä ja teidän käytöstänne en moitikkaan, mutta tuota kiusankappaletta, joka istuu ja makaa tuolla rahilla. Hän on jo kolmannen kerran nukkunut tällä vahti-ajalla. ANTON. Ai ai, kolmannen kerran! Taivas suojelkoon hänen selkäänsä! MARIANA. Ja te ette herätä häntä. MAURA. Jaa, miksi ette sitä tee, te hänen kumppaninsa? ANTON. Ylös, Timoteus.
Sitte aikaa myöten, kuin minun luullaan jo ammoin päässeen kyllin etäälle, minä kyllä saan tilaisuutta rauhassa paeta. Ja nyt, voikaa hyvin, Tuomo parka ja Jumala teitä suojelkoon!" sanoi hän hyvin säälivästi. Cassy livahti hiljaa ulos takaportista, juoksi, kuten äsken juuri kertoi, pitkin asuinrakennusten riviä ja kiiruhti suolle tiheikköihin.
Pyhä neitsyt sinua suojelkoon. Hyvästi! Ah Jumala armahtakoon!..." Ja pidä sinä huolta kodistamme huutaa Bartek. Yht'äkkiä nykähti juna. Vaunut työntäytyivät toisiaan vastaan ja alkoivat liikkua. Muista että sinulla on vaimo ja lapsi huusi Magda juostessaan junan jälessä. Hyvästi Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen hyvästi!
Orjain ajaja oli polulta pudonnut syvään kallion rakoon. "Jumala meitä suojelkoon, nehän ovat oikeita paholaisia!" huusi Marks. "Enkö minä jo sanonut", murisi myöskin oikeuden palvelija, ja kaikki palasivat kiireimmiten alas tielle. Ihan hengästyksissään saapuivat he hevostensa luo, Marks hypähti selkään ja ratsasti täyttä laukkaa pois.
Jumala suojelkoon lemmikkiäni, kesälastani, ainoata poikaani! Oi, miten häntä rakastan! Ernst varoittaa minua usein puolueellisesta rakkaudesta siihen lapseen. Ja sen vuoksi tahdonkin jättää kuvan N:o 1 ja siirtyä kuvaan N:o 2. Katsos pikku Viisua, vanhinta tytärtämme, äsken kymmenen vuoden ikään päässyttä.
Filosofian tohtorina minä kielsin kaiken inhimillisen aavistuskyvyn, mutta sulhasmiehenä minä hurskaassa yksinkertaisuudessa uskoin itsekin sitä. Ferdinand! Ferdinand! nyyhkytti Fredrika. Jumala suojelkoon sinua! Ole onnellinen, mutta emme me enää toisiamme näe milloinkaan! Matka Magdeburgiin.
Ivan uhkasi nyrkillään ja tiuskasi: »Sanokaa totuus!» »Ilosta! Voiton ilosta he tanssivat!» »Hyvä, hyvä», vastasi Galitsin, »mutta he näyttävät väsyneiltä. Menkää nyt levolle. Huomispäivänä tarvitaan uusia voimia, joita ei saa edeltäpäin kuluttaa. Pyhä Nikolai teitä suojelkoon!» Hän viittasi ja sotamiehet poistuivat. Buturlin katsoi taistelukentälle ja kuoleman vainiolle päin.
MAUNO. Mun armas tyttäreni, vanhan isäs Sä pelastat. ELMA. Ja siitä iloitsen. MAUNO. Mut voi, jos minun tähteni Sä oman onnes ijankaikkiseksi uhraat! ELMA. Mua, Jumal', auta. MAUNO. Tuskass' olet, haa! ELMA. Mun isäin, miksi tämä epäilys? Mi teille onneks on, se mulle myös. Mi uhraus on meiltä suuri hälle, Ken antoi meille elon kipenän? MAUNO. Sua Herra suojelkoon, mun hyvä lapsein!
Jumala sinua suojelkoon elämässä vaeltaessasi!" Ei hän voinut sanoa enempää ja minä puolestani en saanut sanakaan maalle. Niin liikutettuja olimme me molemmat, taikka oikeemmin kaikki kolme; sillä vähä Elina seurasi minua kauas pitkin tietä ja itki katkerasti.
Kuuromykkä oli sill'aikaa suurimmalla tarkkuudella katsellut puhuvia. Omituinen ja eriskummainen surkuttelevaisuuden muoto kuvautui äkisti hänen kasvoillensa ja hän taputti ystävällisesti Amalian kättä. Mutta tämä punastui ujosti. "Mutta, äiti, kuinka oikeastaan on sodan laita?" kysyi Fredrika. "Sen saamme varmaan tietää, saatuamme tietoja isältä", vastasi äiti. "Jumala suojelkoon häntä!