Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Suntion vaiettua oli raastuvassa hiljaista kuin kirkossa. Olipa kuin rukoelisivat he kaikki kuolleen Jesuitan puolesta. Viimein käski tuomari tuoda pormestarin jälleen sisään. Sivuhuoneen ovi avattiin, mutta siellä makasi pormestari liikkumattomana lattialla. Hän oli saanut halvauksen. Ruttoon ei hänen tarvinnut kuolla.
Vähän seisauttaen työtään, he katsahtivat kirkkomiehiin ja halveksimalla virkkoivat: "Siinä perukkalaisia mennä rytistää." Suntion talo ei ollut kaukana kirkosta, ja sinne ajoi Hemmo hevosensa. Kirkon seuduilla liikkui kansaa aika vahvasti. Heti puolen päivän jälkeen oli jo asettunut vanhoja akkoja istua lokottamaan kirkon ja etenkin sakastin portaille.
"Miksei ... helppo tehtäwä se on sille, joka kellon perinpohjin tuntee", sanoi suntio oikein kellosepän tawalla. "Woi kun minulla olisi teidän kätenne", sanoi Sydänmaan Jussi, ihmetellen suntion taitoa. "Mitäpä siitä olisi, poika parka, hywää, kun sinulla ei kuitenkaan olisi minun päätäni", arweli suntio. "Mikä tuon kellon nimi on...? Onhan kelloillakin useinkin nimet", kysyi joku.
Ja viedä tuttavansa suntion matammiin ja juoda ja juottaa sikurikahvit korpun kanssa.
Erään pöydän ääressä, jossa puhe kävi ihan hiljaa, istui Mattilan Taava ja virkkoi: "Kumma, että Salovaaralaiset ja Tuomelaiset ovat noin hyviä ystäviä, vaikka sanotaan Valvan antaneen rukkaset Maurille. En minä sentään tiedä, onko se totta." "On se totta", sanoi suntion Maiju, joka istui saman pöydän ääressä, kuin Taavakin.
Näkyi tuntevan, että taivaan enkelit häntä kantelevat jo käsissään kun hän sammaltuvalta kieleltään sanoi viimeiset sanansa: 'Tulkaa. Minä menen valmistamaan teille sijaa'." Tämän sanottua suntion syviin silmäkuoppiin ilmestyivät kiiltävät kyyneleet. Piispa oli sanomassa, että taivaan enkelit juuri iloitsevatkin enemmän yhden syntisen pelastumisesta, kuin yhdeksästä hurskaasta.
Toinen miehistä vielä sanoi: "voi sentään, kun näin nuorella ijällä viinan tähden täytyi miehen ojanpohjissa rypeä! Ei sitä tämänkään pojan isää ennen tarvinnut humalapäisenä ojan pohjista herätellä. Vaan pojistahan se polvi muuttuu." Miehet veivät Simon pitäjäntuvalle ja kantoivat hänen suntion makuukamariin.
Valamiehet katsahtivat hämmästyneinä, äänettöminä toisiinsa. Mutta kun pormestari, vihasta kuohuen, yhä huusi ja pauhasi suntiolle, niin antoi tuomari viedä hänet sivuhuoneesen siksi kuin hän rauhoittuisi. Sitten käski tuomari suntion, totuudessa pysyen, kuin olisi hän tehnyt valan, kertomaan, mitä hän asiassa tiesi.
Ja kelloja soittamassa he luulivat sitä ensin häneksi, jonka syyksi kaikki ihmisten synnit luetaan mutta tarkemmin katsoen se oli pukki, suntion oma pukki, jonka sarviin kellojen soittonuorat olivat sidotut.
Tässä silmänräpäyksessä huomasi pormestari tuon vieraan miehen rutto-miehen, joka tähän saakka oli pysynyt taampana. Tämä näky se vaikutti vielä monta verta mahtavammin kuin suntion puhe. Kauhistuneena hoiperteli pormestari taakse päin ja sopersi: "Mitä haette täältä?"
Päivän Sana
Muut Etsivät