Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Kyllä kaiketi se sen kauniisti särkee, niinkuin muutkin on tehnyt... Huomenna saat myydä pois koko honikan ... äläpäs nyt toki ... minä en kärsi sitä ... ihmisetkinhän tuolla nauraa", kuului samassa suntion waimon äreä ääni, joka luuli jo kaikki nukkuwan.
Hän osasi kuitenkin kauan kyllä säilyttää ulkonaisen arvonsa ja näyttäidä oikeutta harrastavalta kaupungin valtijalta. Vaikuttaessaan muissa pelkoa, rohkaisi hän itseään; rangaistessaan muita, näytti hän ihmisten silmissä hyvinkin oikeutta ja siveyttä harrastavalta. Suntion ja hänen seuralaisensa pois mentyä, toipui pormestari pian jälleen säikähdyksestään.
Puhelus selveni pian, että oli erityinen syy entisten lisäksi, joka tänään oli koonnut väkeä kirkolle. Pastori Heikki Salon, pitäjän oman kasvatin, piti tänään saarnata kotikirkossa. Hän oli vanhan suntion poika, kirkon juurella syntynyt ja kasvanut, tuttu kaikille pitäjäläisille. Vaimoväki valmistihe saarnaan hartaasti läpikäyden kaikki hänen elämänsä vaiheet.
Kuka se on tämä toinen mies? Hauskuus on siinä, ettei Liisa ole tuntevinaan Lallua, mutta varsinkin siinä, että hän sanoo: tämä toinen mies. Me syömme voileipämme ja ryyppäämme maitoa. Piiat kulkevat edestakaisin joissakin tavallista tärkeämmissä hommissa. Täti Laurakin on taas tullut. Se on suntion emäntä. Se tuli jo eilen. Se on se, joka tuo pieniä lapsia joka taloon, niin pian kuin kerkiää.
Kylmällä tyyneydellä, joka omituisesti erosi suntion vimmasta ja pormestarin kauhusta, vastasi vieras: "Olen vaan saattanut ystävääni Paavo Greglinger'iä tänne, sillä me molemmat tulemme juuri teidän rouva vainajanne hautajaisista. Minäkin toivon totuuden tulevan ilmi. Ennen neljäntoista päivän kuluttua tulee teidän, herra pormestari, tehdä tili tuomari-virastanne.
Viimeisen lauseensa piispa lausui voimakkaalla painolla, tahtoi oikein painaa suntion mieleen, että hän on tunnustanut erehdyksensä jänislahtelaisille. "Se on totta. Se on enemmän kun totta", vakuutti suntiokin ja päätään nyökytti sanojensa mukaan sanainsa vakuudeksi.
Suurin osa kirkkomiehistä ei tiennyt wielä mitään tuosta suntion kummallisesta "kaaleppi"=kellosta ja jos joku tiesikin ei hän sitä nyt muistanutkaan, sillä olihan nyt kohta kuultawissa isompi kello, joka löi paljon isommasti kuin mikään kaaleppi. Niin unohtui suntiolta koko tuon oman kellonsa yöllinen, surullinen juttu ja hän alkoi taas iloisesti hyräilemään.
Asiasta neuvoteltua tultiin seuraavaan yksimieliseen päätökseen, joka vielä tänä päivänä löytyy Brändön kirkon arkistossa: »Koska luultavata on, ettei pukki itse sitonut nuoria sarviinsa, vaan joku pahanilkinen ihminen, joka oli syömässä suntion rantahaassa nuoraan kytkettynä, ja pani heiniä eteen, että hän söisi niitä, kunnes pahantekijä pääsi karkuun, ja sitte teki sen mieli pois, mutta tunsi nuorat sarvissansa ja kiivastui ja alkoi hypellä edestakaisin, niinkuin tämän elävän tapa on, kuten me kaikki omasta itsestämme tiedämme, ja jos hän on tästä seurakunnasta tahi jostakin muualta, on semmoinen ihminen kaikella muotoa lain ala saatettava.»
Ja ihan terve ja reipas kun nuori mies. Oi kuinka hauska nähdä teitä." "Yhähän tuota on kynttä ketoon pistetty", mukautti suntiokin. Nyt piispa talutti suntion rinnallaan portaita ylös ja istutti pienen pöytänsä taakse vastapäätä itseään ja näyttääkseen oikein perinpohjaista yhdenvertaisuuttaan, hän kysyi: "Mikä toimi on ollut lempitoimenne elämässänne?
Avonaisen kirkon ikkunan läpi näkyi alttari, josta kuului pastorin ääni, parhaillaan rippisaarnaa pitämässä. Suntion korkea otsa paistoi sakastin ikkunasta. Tapulin luukut olivat suljetut muut paitsi keskimmäinen, jonka aukossa suurin kello riippui kuin torkkuva, leväten äskeisistä vaivoistaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät