Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Hienoa sumua rupesi satamaan, taivas muuttui synkäksi ja pilviseksi; ehtoopäivällä rupesi vesi varsin valumalla tulemaan pilvistä ja ilma muuttui oikeen rankkasateeksi, niin että kastuimme aivan läpimärjiksi; olimmepa kuin "järvestä nostetut".
Johannes nyykäytti päätään hänelle ikäänkuin olisi ymmärtänyt, vaikka hän itse asiassa ei ymmärtänyt mitään ja kaikki oli vain sumua ja sekasortoa hänen aivoissaan. Liisa matkusti vielä samana iltana Muttilan kanssa. Mutta vielä ennen matkaansa hän viimeisen kerran vietteli Johanneksen.
NIKO. Ei kasva se enään tätä pidemmäksi, sen kauppa pilasi; sillä lahja-kalua ei myydä saa, ja parta on pyhä lahja, jonka alku ja juuri on ylhäällä; korkeudesta sen kasvanto riippuu, päinvastoin esimerkiksi pilviä tuolla taivaan alla, joiden karttuminen riippuu siitä kohdasta, kuinka paljon sumua, josta pilvi syntyy, nousee alhaalta ylös.
"Voi sitä, johon ne ovat menettäneet viehätysvoimansa. "Sinun maailmastasi haudan toisella puolen ei pelokkaassa sielussani ole kuvaakaan. "Sumua, varjoja harmaa epävarmuus vallitsee haudan tuolla puolen. "Kuinka Akilleus sanoo? "Tiedä Odysseus! Turha on lohdutus tullessa kuolon!
Mutta kun siellä kylmä vihuri heti ovessa vinkuen puhalsi vastaan, laskeusi silmäin päälle ikäänkuin sumua ja rinnasta kohosi syvä huokaus samalla kuin mies napitti pientä takkiansa. Hän oli kyllä hyvä puuseppä, mutta työt olivat nyt huvenneet arveluttavan harvinaisiksi.
Ei mitään sumua, ei mitään usvaa; selkeä, kirkas, armas, vireä, kylmä ilma; kylmä, joka puhalsi tanssimusiikia verelle; kultainen päivänpaiste; sininen taivas; suloinen, vilpas sää; iloiset kellot. Voi mainiota, mainiota! "Mikä päivä nyt on?" kysyi Scrooge, huutaen pyhävaatteisin puettua poikaa, joka oli lähtenyt ulos kaupunkia katsomaan. "Kuinka?" vastasi poika aivan kummastuneena.
Miestä väristytti ja vapisevin käsin vetäsi hän kiinni akkunan, mutta sumua oli jo ehtinyt tunkeutua huone täyteen, ja sitä kai se lienee ollut sekin vesi, joka kirkkaina karpaloina viereksi alas pitkin lesken oudosti vääntyneitä poskia. Vaikka elokuu vasta oli puolivälissä, oli jo kuitenkin monta monituista viikkoa, ainakin seitsemän päivää ja yötä viikossa sataa tuhuuttanut aivan heittelemättä.
Tuntui melkein siltä kuin ennen oli tuntunut kouluun mennessä, jos milloin läksyt olivat jääneet lukematta. "Mutta sehän oli syyllisyyden tunne silloin", ajatteli mies. Päivä oli laskeutunut, ja vaaleata sumua alkoi nousta rantaniityltä. Se levisi levenemistään. Nyt oli se jo peittänyt koko lahden, ja metsä häämöitti enää hyvin hämärästi sen läpi.
Aamulla kun hän seisoi pihalla ja katsoi Esterin jälkeen, joka katosi kujalle syysaamun sakeaan sumuun, että kuului vain kärryjen etenevä jyrinä, hän puristi päätään ohimoilta: »Olenko tehnyt oikein vai väärin?» Esteri istui kärryissä ja mietti, mitä on tämä elämä. Sumua, usvaa! Ja Antti puheli minkä ehti.
Se oli nyt hyvin vanha ja autio, sillä ei kukaan muu, paitsi Scrooge, asunut siinä, ja toiset suojat olivat kaikki hyyrätyt konttoreiksi. Piha oli niin pimeä, että Scrooge'nkin, joka tiesi jokaisen kiven siinä, täytyi käydä koperoiten. Sumua ja härmää riippui niin paksulta mustan, vanhan portin ympärillä, että näytti siltä, kuin ilman haltiahenki olisi istunut murheellisena kynnyksellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät