United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
No niin, käyden saaliinsa kimppuun jättivät sudet isän lapsineen vähäksi aikaa rauhaan, mutta sitten tulivat ne takaisin. Nyt viskasi isä heille toisen lapsensa, ja hetken perästä kolmannen. Mutta joka kerta päästiin vain vähän matkaa pakoon. Lopuksi oli hänellä vain yksi lapsi jäljellä, ja se oli hänen rakkaimpansa. Nyt sanoi hän: Ei, tätä lasta en heitä enää luotani.
Tässä tarkoituksessa lähtivät nyt kaikki kolme rekeä matkalle ja palasivat 15 miehen kanssa kierroksen lähtöpaikalle samaan aikaan kun reipas toverimme Oton kanssa hyväntuulen näköisinä ehättivät kokouspaikalle. Sudet olivat aivan likellä ja kierros ei ollut puoltakaan virstaa läpimitaten.
Mä luotia, ruutia otan Nyt laivaan ja koht' alan sodan, Mä lyön sudet nälkähiset, Murjaanit ja turkkilaiset. *Fride ja Liisa*. Ja mylly se jauhaa ja jauhaa, Ja koski se pauhaa ja pauhaa, Ja hauskapa rannalla sen On leikkiä lapsosien. *Fride*. Ei, tästä minun frekatistani ei tule hyvää koskaan ennen, kuin saan paremman laudan.
Pian ryhdyttiin hirveä nylkemään ja paloittelemaan sen lihoja. Silloin metsästäjät huomasivat, etteivät sudet olleetkaan paenneet kauas. Yksi oli niin rohkea, että tuli näkyviin. Ne ilmeisesti vielä toivoivat pääsevänsä suomalaisten kanssa saaliin jaolle. Sen metsämiehet älysivät vallan hyvin.
Oltiin Lapualla, Niilo Kustaa Malmbergin vanhassa pitäjässä, samassa kirkossa, jossa hän oli luihin ja ytimiin tärisyttänyt sen ajan raainta rahvasta, kesyttänyt karhut, ajanut sudet lammaskarsinaan ja sinne telkinnyt katumusta tekemään. Hänen kuoltuaan ja muiden vanhain johtajain kuoltua oli lauma hajaantunut, harrastus laimentunut.
Ja sudet ulvovat toisillensa heidän palatseissansa, ja lohikäärmeet heidän hekumallisissa huvihuoneissaan. Hänen aikansa on aivan lähellä; hänen päiviänsä ei pitkitetä; ruoko ja lotus saavat kuihtua hänen virroissansa; ja hänen kanaviensa nurmet muuttuvat erämaan hietikon kaltaisiksi.
Hänen kaksi sataa lammastansa hyppäsi pelästyneinä ja hurmaantuneina yli tarhan aidan ja kiiti niittyjen poikki, juosten ikäänkuin hirviksi muuttuneina, ja koirat taas raivoissaan kuin sudet ajoivat niitä takaa, pureksien niiden jalkoja ja repien löyhyvää villaa, joka valkoisina hattaroina hasertui ja tarttui pensaisin.
Sudet vaan korvessa ulvovat ja huuhkain huutaa petäjikössä käheämmin kuin koskaan ennen. No niin, ei siinä mitään tavatonta ole. Mutta Helena, mun armas lapseni, mikä sai sinun sydänyöllä lähtemään ulos kylmään tästä lämpöisestä tuvasta? Varjele häntä, Herra kaikkivaltias, väärille teille eksymästä!... Kaiken yötä olen nähnyt niin kauheita unia. Kun ei vaan Helenalle mitään pahaa tapahtuisi.
Viittasi vain tietäjä kädellään, ja kirkonväki katosi. Ei meidän papille näyttäisi. Ei tiedä, mitä vielä näyttää. Vapisee siinä vankkakin hänen haastaessaan. Hyvä olisi, kun saisi manatuksi pois noidat ja velhot. Kukas antaisi karjaonnen emännille, jos tietäjät pois? Pappi siunaisi... Ei papin siunaus auta... Eivät kuule häntä metsän väet... Eivät tottele kontio eivätkä sudet.
Puhkuen hän vihdoinkin sai sanotuksi: "sudet söivät itsensä." Metsämiesten keskustellessa Kilpilän kartanolla tuosta raakalaisesta tapahtumasta olivat lukashit metsässä kiertämässä petoja, joiden arveltiin olevan likitienoilla, sillä harvoinpa ne kovan eineen syötyään kulkevat pitkiä matkoja.