United States or Monaco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jumalan tähden, herra kreivi, ettehän vaan ole sairas? kysyi hän surullisena. Ei, rakas ystävä, vastasi kreivi, ei sairas, vaan hämmästynyt ja täynnä kammoa pohjattoman pahuuden yli, minkä olen serkkuni synkässä sydämmessä huomannut. Stein, epäluulosi kreivi Albinia vastaan oli oikea.
Antakaa olla, ihmiset, huudahti hän apulaisillensa, virta on tässä paikassa niin virtava, että se on vienyt pienen Feliks'in ruumiin pois mukanansa, kenties, kuinka kauas. Huomen aamulla voimme taas enemmin etsiä. Miten kreivi Robert jaksaa? kysyi hän sitten vanhalta Steiniltä. Onko hän jo surustansa tointunut? Herra kreivi saapi sen itse nähdä, vastasi Stein.
Sattumus, ei mikään muu, vaan siitä olisi voinut surullisia seurauksia tulla. Hm! Hm' Sattumus! Sattumusko vaan, eikö mikään muu? mumisi huoneenhaltia totisena. Tiedättekö, herra kreivi, tämä sattumus ei ollut niin satunnainen, kuin te aavistamattomassa sydämellisyydessänne luulette. Mitä tarkoitat, Stein? kysyi kreivi.
Siihen kreivi mielistyi ja Feliks taputti iloisena käsiänsä huutaen: Niin, se on oikein! Jos Stein on luonani, olen aivan levollisena. Hän osaa niin hyvin kanssani leikitellä! Tiedätkö, Stein? Tuo tänne rakennus-kirstu, vedä suuri pöytä sohvan eteen ja sille rupeamme linnoja ja linnoituksia rakentamaan! Vanha Stein ukko sen ymmärtää, isä!
Jumala siunatkoon teitä vakuutuksestanne, sanoi hän vapisevalla äänellä. Tosin voin vannoa, ettei teillä ole ketään uskollisempaa palvelijaa kuin vanha Stein, joka jo pienenä ollessanne on teitä polvillansa kiikuttanut ja tuudittanut. Jospa vaan paremmin kuulisitte uskollisimman palvelijanne varoituksia. Ei siitä enempää, ystäväni, kreivi kielsi.
Sinuapa on oikea mustansappinen hupsu, ystäväni, kreivi sanoi. Olen jo monet vuodet serkkuni Albinin tuntenut ja tiedän hyvin hänen olevan kevytmielisen henkilön. Vaan tiedän myöskin, ettei hän milloinkaan ehdoin tahdoin pahaa tee. Ei, ei, älä minuun sellaisia epäluuloja istuta, vanha Stein! Albin on ystäväni ja minulle sekä pojalleni uskollinen!
Nähdessään vielä elonmerkkiä pojassansa, kreivi sangen iloisena pani hänen hellästi vuoteelle ja vanha Stein tutki tarkasti ja varovasti kaikkia hänen jäseniänsä vakautuaksensa, ettei kädet eikä jalat olleet poikki. Tällä välin poika jo hymyili, nyykyttäen ystävällisesti isälle. Ei minua mikään vaivaa, isä, hän sanoi. Vaan enhän minä ollut syypää jalan liukahtamiseen jalustimesta.
Muutamilla sanoilla Ivan ilmoitti tyytyväisyytensä häpeällisen työn onnistumisesta ja meni sitten jälleen ulos, missä hän huoletonna ravintolan edessä olevalle kivipenkille istahti. Ravintolan isäntä tuli hänen luoksensa ja molemmat juttelivat keskenänsä, kunnes he näkivät miehen mitä kiireimmiten linnasta tulevan ja ravintolaan päin käyvän. Vanha Stein, sanoi isäntä, hänellä on kiire!
Linnaan tultuansa kreivi meni serkkunsa kammariin. Stein jäi etehiseen. Kun kreivi astui useoilla kynttilöillä valaistuun huoneesen, ei hän ensin ketään ihmistä nähnyt. Vaan äkkiä pieni Feliks tuli suuren uunin varjostimen takaa ja sanoi kreiville teeskentelemättä hyvää iltaa.
Mitä sinä sillä tahdot sanoa, Stein? kysyi kreivi ankarasti, totisella katsannolla. Tahdon sillä, herra kreivi, sanoa, vastasi hän, että olen sydämmessäni vakuutettu, ettei kenkään muu kuin kreivi Albin ole pojallenne putoamista toimittanut ja jokiportaita siirtänyt. Mahdotonta! änkötti kreivi, hämmästyksestä takaisin päin vetäytyen. Voisiko serkkuni Albin sellaisen häpeällisen teon tehdä!