United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Seuraten kallioista rantaa souti Stanley lahdesta ulos. Hänen edessään oli virta kaikkine kauhuineen. Kolme neljännes-peninkulmaa alempana vasemmalla puolella syöksi virta alaspäin, muodostaen ruskeista aalloista pitkiä jonoja. Kapeimmalla kohdalla laski se päävetensä alaspäin, vaan heitti ainakin kuudennen osan siitä oikealle.
Niiden sallittiin astua maalle, vaikka niitä luvultaan oli enämmän kuin varustusväkeä saarella. Ennenkuin Stanley antoi suostumuksensa siihen, pyysi hän kuitenkin Frankia pitämään 30 miestä aseissa petoksen ja äkkikarkauksen estämiseksi. Stanley ja maan-asukkaat tervehtivät toisiaan ystävällisesti, vaikka heidän käytöstavassaan oli eräänlainen ylpeä erilläänpysyväisyys.
Yhden tahi pari kertaa lensi venhe sivulle ja pyöri ympäri. Kun sittemmin saatiin silmänräpäykseksi rauhaa, tartuttiin uudestaan airoihin ja tultiin pian laskuvesille, soudettiin virtaa ylös ja saavutettiin hietaiselle rannalle. Sittenkun oltiin noustu maalle, lähetti Stanley Uledin kosken yläpuolella olevaa epätoivoista väkeä vastaan.
RICHARD. Varokaa vaimoanne, Stanley: kirjeet Käy Richmondille teidän vastuullanne. BUCKINGHAM. Mik' armollisin vastuu pyyntööni? RICHARD. Nyt muistan ennustihan Henrik kuudes. Ett' tulis Richmondista kuningas, Kun vielä piskuinen hän oli poika. Kuningas! ehkä BUCKINGHAM. Mylord, RICHARD. Mut miks ei ennustaja silloin Sanonut mulle, läsnäolevalle, Ett' olin minä hänet surmaava.
Tääll' lienee Richmondeja kuusittain, Niit' olen tänään surmannut jo viisi. Ratsu! Ratsu! Valtakunta ratsusta! Kuningas Richard ja Richmond tulevat ja poistuvat taistellen. Peräytymistä. Torventoitauksia. Kohta sen jälkeen tulevat Richmond ja Stanley, kantaen kruunua. RICHMOND. Niin, kiitos Jumalan ja aseittemme! Te ystävät ja voittajat! Nyt meidän On päivä, nyt on verikoira kuollut.
Eräänä päivänä ampui Stanley giraffin ja pienen antiloopin; seuraavana päivänä, lähellä metsäistä kumpua tasangolla, viisi sebraa; ja kolmantena päivänä ampui hän läntisen rajan luona kaksi gnuijia, puhvelin ja seebran, kaksi hanhea, neljä helmikanaa ja viisi sorsaa. Nyt melkein hyljittiin leirissä lihaa.
Kun kaikki ruokavarat olivat jaetut, pieni tilkka rommia kaadettu jokaisen kuppiin sekä koko leiri oli yleisen riemun vallassa ja tummat haamut joukoissa vilkkaasti keskustelivat siitä kangastavasta ravitsemisesta, jota vieraanvaraiset tulet parhaillaan valmistivat, meni Stanley telttiinsä Uledin, Kasheesheen ja telttipoikien mukana.
Kun Stanley seuraavalla kertaa laati leirinsä, rupesi yöllä rankasti satamaan. Tunnin kuluttua oli vettä kuuden tuuman korkuiselta maassa, ja vesi juoksi virran tavoin hitaasti eteläänpäin. Jokainen retkikunnan jäsen kärsi vaivaa tänä yönä, ja Eurooppalaistenkin, vaikka makasivat teltassa, oli vaikea olla. Stanleyn teltta oli ruoka- ja ampumavara-laatikkojen ympäröimä lätäkkö.
Kun Stanley pelkäsi ettei voitaisi päästä pakoon, heitti hän saappaat, nutun ja vyön päältään ja viittaamalla käskettyään Uledia laskemaan tuulen puoleen, huusi hän venheen miehistölle, että se ponnistaisi viimeiset voimansa tahi valmistuisi kuolemaan.
Herrani, seuratkoon Jumalan siunaus teidän askeleitanne, mihinkä hyvänsä menettekin! Tämä on minun sydämellisin rukoukseni. Teidän vilpitön ystävänne Henry M. Stanley. Englantilais-amerikalaisen retkikunnan päällikkö." Merelle.