United States or Timor-Leste ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lääkäri Selmer oli niin äskettäin tullut kaupunkiini ett'ei hän vielä ollut kuullut puhuttavan Nordenbergin surullisista perheoloista. Kun lakkaamatta vielä pyöri hänen ajatuksissansa oman, äsken sortuneen kotionnen muisto, lähestyi hän sydämmellisellä ystävyydellä kumppaninsa nuorta vaimoa ja kuusivuotista poikaa, jonka ikäinen hänen oma poikansakin oli ollut.
Sortuneen näköisenä se useinkin häwiää näkymättömiin tuossa ankarassa sekamelskassa, mutta jälleen se ilmestyy sieltä woitollisena, ilmestyy ankarana tuomarina ja mittaa usein jo täällä ajassa itse kullekin hänen töittensä ansion mukaan. Tuon mahtawan woiman nimi on totuus, ja se se on, joka maailman pystyssä pitää, waikka se monen mielestä näyttää niin wähäpätöiseltä." "No mutta herran tähden!
Korkeat maanpakolaiset ovat näet kaikki saapuneet juhlimaan »veljeänsä ja sukulaistansa» Kristian II:sta tuottaen asianomaisille juhlamarsalkoille melkoista päänvaivaa istuinjärjestyksen suhteen. Sortuneen suuruuden arvon-mukaisia vaatimuksia on näet aina vaikea täyttää ja maanpakolaisuuden kiusallisissa olosuhteissa voi heidän epäilyksensä kehittyä suorastaan ärtyneeksi haavaksi.
Tehtailijan waimo laitettiin houruin=huoneeseen, missä hän muutaman wuoden kuluttua kuoli. Itse tehtailija elää wieläkin ja on nykyään kaupungin köyhäinhoidon huostassa, mutta yhtä murtumaton on hän kuin ennenkin; hän on ainoa, joka kiroaa sortuneen nuorukaisen muistoa." Minä olin ahmimalla kuunnellut ja kätkenyt joka ikisen sanan eukon kertomuksesta.
Tämä määräys huolestutti kowin äitiä. Hän ei ollut sortuneen poikansa työtä luullut miksikään synnilliseksi työksi, mutta päinwastoin pitänyt niitä kummallisen sattuwina ja mieltä ylentäwinä kertomuksina. Tunsipa hän usein jotakin ylpeyttäkin mielessään, kun hänen poikansa oli woinut semmoisia kirjoittaa.
Hän kääntyi äkkiä ja pujahti sivukadulle. Hän ei pysähtynyt, ennenkuin hän hengästyneenä saapui matalan kukkulan kiireelle, jolta näkyi tuon pienoiskaupungin iloisin ja loistavin osa. Hän istahti sortuneen pylväistön jalustalle ja tunsi iltahetken rauhan virkistävän itseään. Lähellä, häntä vastassa olevassa palatsissa välkkyivät tuhannet tulet, sen isäntä vietti siellä suurta juhlaa.
Levottomat houreet näkyivät värisyttävän onnetonta raukkaa. Välistä hän kohoaa vuoteesta hurjasti ponnistellen, mutta vaipuu jälleen voimatonna takaisin tilallensa ja kalpeat, suonenvedon vääristämät huulet lausuvat seuraavat sortuneen sydämmen sekavat houresanat: «On katkera ... katkera tie! Mutta minun täytyy ... täytyy rukoilla ... apua!
Aina kun näen tuollaisen sortuneen virkaveljen sanoi ystäväni alakuloisesti tulee minulle sellainen salainen omantunnon pistos, että kukaties mitä hän olisi tehnyt, jos olot olisivat olleet myötäiset, ja ehkä hän samoissa oloissa olisi tehnyt paljon enemmän kuin minä itse ja moni muu.
Voi! kadotus Mua huimaisee, mun nielee kuolema, Kuullessa sankar'rinnan sortuneen, Kadonneen toivomme ah kirvelee! Kuoleeko totuuskin? Ei! Elämää Himoitsee se ja valtaa maailman Perinnökseen. Sen himo kunniaan Hehkuilee vaan, ja voiton kruunuja Totuuden enkel' antaa armailleen Vaipuu ajatuksiinsa. Antille. Puhutko totta? Kerro vieläkin!
Tietysti minä en silloin ymmärtänyt, että tämä oli viittaus hänen luultuun kokemukseensa surustansa sortuneen Pidger'in suhteen, mutta siitä vakavasta tavasta, jolla Miss Clarissa nyykäytti päätänsä, näin, että näihin sanoihin pantiin suuri arvo.