Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Silloin haihtui viimeinen surun varjo, ja siinä sydämeni sopukassa, missä säilytän hänen kuvaansa, on nyt vain valoa ja onnea ... hän elää muistossani vain lapsuuteni leikkisiskona..." Dora ei vastannut; hän oli painanut päänsä Eugenin rintaa vasten ja itki hiljaa. Eugen silitti hellästi hänen kiharaa tukkaansa ja katseli häneen hymyillen.
Hän katseli uteliaana ympärilleen tässä vanhan Pariisin unohdetussa sopukassa, tässä kosteassa kujassa, joka on pimeä auringonpaisteisinakin päivinä, hän silmäili noita köyhiä, ummehtuneita taloja, joissa oli pieniä, hämärän verhoomia myymälöitä. Silloin sattui hänen silmiinsä odottamaton näky.
Mutta syvimmässä sydämmen sopukassa, siinä syvyydessä, jossa ei ajatella sanoin ja jota hän ei tosin mitenkään lukenut omaan kirkkoherrakuvaansa kuuluvaksi, alkoi aikaa myöten liikehtiä omituisia ilmiöitä.
Jokainen käytävä on tunnettu erityisellä nimellä ja nimitetty; sitä paitsi vielä tiedetään tarkoin, missä kaivoksen sopukassa kukin työskentelee. Kaivoksessa vallitsee kova kuri; siellä on yksi ylimmäinen peräänkatsoja, jolla on rajaton valta ja muutamia häntä tottelevaisia kurinpitäjiä. Raittiin ilman kaivokseen laittaminen on yksi kaivoksen tärkeimpiä tehtäviä.
Laajan valtakunnan joka sopukassa piti istuntojaan työläis- ja sotamiesneuvosto, joka hallitsi itsevaltiaasti, pani toimeen kotietsintöjä ja vangitsemisia, antoi lakeja, tilasi elintarpeita ja arvoesineitä, kantoi veroja ja tästä "työstänsä" hyväksytti itselleen suuret palkat. Ja millaiset miehet ne pitivät suurinta ääntä näissä neuvostoissa?
Ei Katrin sydämen salaisimmassakaan sopukassa enään ollut toivoa. Mutta odotettu kuolema ei kuitenkaan tullut häntä omakseen korjaamaan, hänen täytyi vielä jäädä maailmaan ja toimittaa töitään niinkuin ennenkin. Ensimmäisen surun katkeruus oli nyt muuttunut hiljaiseksi vakavuudeksi, toivottomuus tyyneydeksi, mutta iloa ei hän elämästä enää toivonut.
Ja hänen sydämensä syvimmässä, salaisessa sopukassa, jota hän niin mustasukkaisesti oli varjellut kaikkien katseilta, mutta jonka ovet ajattelematon nuori tyttö oli avannut selkosen selälleen, siellä alkoi soida ja laulaa oli kuin lintuset olisivat viserrelleet tahi iloiset lapsen-äänet keväällä riemuinneet: "Sinä tulet onnelliseksi tulet onnelliseksi tulet onnelliseksi, sillä olet löytänyt elämän ihanimman onnen: rakastat ja olet rakastettu!"
Vaan mistä minä tiedän mitä sun sydämmesi sopukassa piilee." "Piilee! Siellä ei piile mitään. Minä olin ennen aina valmis käyttämään tuota haukkujan virkaa, vaan tästä lähtien aivon ruveta oikeaksi ihmiseksi ja mukautua naapurienikin tahdon mukaan. Minä aivon tulla sinulle langoksi ja naida Hannan. Mitäs siihen sanot?" "Nai pois!" sanoi Taavetti. "Sinä et siis ole sitä vastaan. No, hyvä!
Se on kyllä arvattava; mutta niiden pitäisikin polttaa sinua sielun sisimmässä sopukassa, tiedätkös, ja Liviä minä pidän kädessäni, sitä lintua ei ollut vaikea kiinni saada; mutta kun se kerran on häkkiin joutunut, ei ole enää siivillä leuhottamista. Hei! Minun tekisi mieli tietää mitä äiti on sanova tästä". Ja näin sanoen hiipi Aslak sänkyyn yhtä hiljaa kuin oli sieltä tullut.
Hänen seikkailurikas vaelluksensa päättyi pienelle maatilalle eräässä Liettuan sopukassa, missä hänelle suotiin lepoa ja työtä ja missä hänellä oli tilaisuus kehittyä kelpo maanviljelijäksi. Vuodet kuluivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät