Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Tässä istuivat he toisiaan vastapäätä pienen pyöreän pöydän ääressä, ja lakkaamatta täytyi Raution seurata noita pieniä, pyöreitä käsiä, jotka taittoivat leipää ja panivat sokeria kuppeihin; jokainen liikunto oli täynnä naisellista suloa, sitä ei voinut kieltää, ja koko ajan puheli hän lakkaamatta.
Sitten pani sen pöydälle, nousi pystyyn, pani kätensä ristiin ja luki pää alaspäin lyhyen rukouksen, jonka tehtyä uudelleen istuutui ottamaan sokeria ja kermaa. "Kuinka Wallner jaksaa?" kysyi hän, äkkiä kääntyen Gabriellea kohden, "kun viimeksi näin, oli hän mielestäni niin huonon näköinen." Gabrielle tuli äkkiä huonolle tuulelle.
Ei, Göthilda, äitillä on kyllä sokeria ... hänellä on kyllä sokeria. Ei maar, sen minä kyllä tiedän kaikki ja senkin, että sinä ompelet erästä ristiliinaa, toimittaaksesi minulle kutun ja kutun maitoa, jota minä juon. Ei maarkaan, isä sen toimitti. Eipä, kyllä sinä, Maria se olet, minä sen kyllä tiedän.
Bäck ei suinkaan ollut mikään hyvien päivien pitäjä, hän voi elellä useita viikkoja kalapirtissään piimällä ja keitetyillä simpuilla, mutta makeisille hän oli perso, tuo kunnon ukko, kun niitä vain oli tarjona. Sen isoäiti hyvin kyllä tiesikin, ja vaikka hän ei koskenut sokerilusikkaan itseään varten, sanoi hän ystävällisesti uudestaan: vähän enemmän sokeria, serkkuseni!
Ennenkun heidät jätän, täytyy minun kuitenkin saada sanotuksi, että ne olivat erittäin hyvin kasvatettuja tyttöjä, mikä näkyi siitäkin, että he pitivät huolen siitä, että vieras pani kylliksi sokeria kahviinsa ja että hän otti joka »sorttia» leipää; ja että he, vaikka olivatkin käyneet »rouvasväen koulun» läpi, eivät talouden toimia ylenkatsoneet, vaan auttoivat äitiä kaikissa.
Sokeria sain pyytämättäkin jokaiselta vieraalta ja korppua myös, tasan »Polluksen» kanssa. Mutta sitte tuli meille Takamaan muori.
Eräänä aamupäivänä lastatessaan sokeria näkivät he ikkunoita ja niiden verhoja kaikkialla kaupungissa suljettavan ja satamassa äkkiä laskettavan kiireesti alas laivain purjeita. Ilma oli käynyt yhä raskaammaksi ja tukahuttavammaksi päivemmällä, oli melkein kuin painostus olisi vaikuttanut aina meren pohjaan, jossa kalat veltosti ja laiskasti uivat vitjam yli. Ilmapuntari oli alennut nollaan.
Hän antoi niistä kahvia, sokeria, vehnäjauhoja ja jos jotakin kokonaisen kuorman, jossa muun muassa oli pari ankkuria parasta lajia oikein "extra fiiniä" konjakkiakin. Sitä oli Pettonen tuottanut kaupungista "ainoastaan omiksi tarpeikseen", niinkuin hän juhlallisesti Kankkulaiselle vakuutti.
Sain tätä koko teevadillisen tuomarin piijalta, tuossa viereisessä porstuassa, kun illalla seisoin ja odotin, ja nyt juuri sain taas tämän annoksen lisää. Maiju. Ha-ha-ha ... sepä lystikästä... Sehän on jäätelöä, jota hän on levittänyt leivälleen. Heiskanen. Jäätäkö? Sitten ei olekaan ihme, jos se paleltaa! Maiju. Ei, jäätelöä se on... Siihen pannaan sokeria ja jäätä ja kaikkea tuota...
Kun se oli syönyt tarpeeksi, lensi se pois; mutta puolipäivän aikaan näkyi se taasen. Vähäinen varpunen, kun joka päivä löysi leipää ja sokeria häkissä, tuli sinne joka kerta kun nälkä oli, mutta lensi sitten pois, iloitakseen vapaudestaan. Elsan tyytyväisyys palasi nyt vallan täydellisesti.
Päivän Sana
Muut Etsivät