Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
Silloinhan minä olen jo vanha mies! virkahti taas vähän ajan kuluttua. Kaikki tämä oli niin synkeän varmaa, ettei mikään toivonsäde tällä kertaa pilkistänyt sitä epämääräiseksi tekemään. Ahdistettu ikävä mieli karkasi hätäytyneenä Liisan luo. Siellä se aina kohosi, oli muuten miten tahansa. Mutta kotiolojen painostus seurasi nyt sillekin tielle. Pojan ruskeat silmät iskivät tulta.
Eräänä aamupäivänä lastatessaan sokeria näkivät he ikkunoita ja niiden verhoja kaikkialla kaupungissa suljettavan ja satamassa äkkiä laskettavan kiireesti alas laivain purjeita. Ilma oli käynyt yhä raskaammaksi ja tukahuttavammaksi päivemmällä, oli melkein kuin painostus olisi vaikuttanut aina meren pohjaan, jossa kalat veltosti ja laiskasti uivat vitjam yli. Ilmapuntari oli alennut nollaan.
Lakanat vuoteissa olivat uuden uutukaiset, hyvin hienot, ja niissä näkyi suurilla punasilla ompeluksilla merkittynä: A. B. Uunon puolelta jo alkoi kuulua hiljaista pihinätä, joka vähitellen muuttui rauhalliseksi kuorsaamiseksi. Mutta Henrikin päällä oli jokin kamala painostus. Jokin suuri suru teki tuloa, tai oliko jo tullut.
Huolimatta parhaillaan kestävästä sodasta ja ajan suuresta vakavuudesta ei iloinen seuraelämä Helsingissä kuitenkaan näyttänyt siitä ehkäisevästi ensinkään kärsineen. Keisarisuru oli nyt jo ohi ja samalla myöskin poissa se painostus, joka edellisenä talvena oli estänyt toimeenpanemasta suurempia ja yleisiä huvituksia ja muita sellaisia tilaisuuksia.
Se painostus, jonka alla me silloin elimme, vaikutti nimittäin, että jokainen lännestäpäin tullut vieras puhumattakaan Norjan suurimmasta tyttärestä oli kuin raikas tuulahdus, kuin yhtäkkiä avautunut ikkuna pimikkoomme ja siksi sanomattoman tervetullut. Jo syystalvella samana vuonna tulikin Gina Krog Suomeen.
Heidän täytyi saada hurmautua näiden töiden tuloksista, joita heidän kansansa olivat olleet kukin tahollaan luomassa, rakentaa torni taivaaseen, vuorten korkuinen, ja ottaa sieltä alas ihmiskunnan onni oli jotakin miellyttävää, mukaansa tempaavaa ja samalla kadehdittavaa tuossa tyydytyksen, ylpeyden ja uhman tunteessa, joka niin usein ilmenee täällä ulkona, missä ihmiset ovat tietoiset tarkoituksistaan, missä ei saamattomuuden ja ahtaiden olojen painostus saata heitä epäilyksiin kaiken turhuudesta.
Kerttu... Kerttu! kuiskutti siihen taas Nikodemus sormellansa linkuttaen ja supatti puoliääneen: Pistäännyppä Kerttu jo tällä samalla tiellä ottamassa ne Kaino Josefiinan pojan vaatteet. Ja sitten taas alkoi tuntua huoneessa sama raskas surullinen painostus, joka aina jää kuoleman jäljille majaan. Tyhjä oli nyt se puurahi, jossa Otto oli nukkunut. Poissa oli perheen ainoa lapsi.
Kaamea painostus oli vallannut heidät; heidän luontainen huolettomuutensa oli kadonnut olemattomiin; he olivat hajamielisiä ja epäröiviä liikkeissään ja kuiskailivat synkän näköisinä toisilleen keittiön vieressä olevan vaunun kaukaisimmassa sopessa. Hartman oli toivoton asemasta. »Mitä voimme tehdä?» hän kysäisi jo kahdennenkymmenennen kerran olkapäitään kohottaen.
Päivän Sana
Muut Etsivät