Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. toukokuuta 2025
Etkä sanonut mitään! ähkäisi Johannes epätoivoissaan. Emmehän me voineet sille mitään, lohdutti Liisa soinnuttomasti. Kuolema teki tehtäväänsä. Kuitenkin tuntui Johanneksen mielestä, että olisi voitu jotakin. Ainakin hän puolestaan olisi voinut ehkä tehdä jotakin yhteisen vaaran torjumiseksi ja heidän suuren, heidän sammuneen rakkautensa säilyttämiseksi. Mutta oliko se sammunut todellakin?
Ester oli vaiti; liikkumattomana, alaspainunein katsein istui hän Bengtin edessä ja antoi noiden kovain sanojen kohdata itseään, kuin piiskaniskut, joita ei jaksa torjua. Kun Bengt vaikeni, nousi hän ja sanoi soinnuttomasti "hyvää yötä" ja meni ovea kohti. "Hyvää yötä", vastasi Bengt yhtä kuivasti ja kääntyi pois.
»Vai niin sinä näyt saaneesi tarpeeksi juhlallisuuksista?» sanoi hän leikillisesti. »He ovatkin jo lähteneet kaikki tyynni. Me olemme vain kahden taas!» »Meillä kahdella ei ole paljon toisillemme sanottavaa tänään, Jakob», virkkoi Alette soinnuttomasti. Jakob seisoi kuin neuvotellen itsekseen.
"Tällä tahdotte sanoa, että olette velvollisuuden kautta sidottu tähän huoneesen", lausui toinen soinnuttomasti. "Mutta millainen velvollisuus tämä lieneekin, siitä vaivatkoot ihmiset aivujansa, yhtäpaljon kuin maatilan kotiopettajankin suhteen, joka kuten Jumalan kuva piiloittelee salaisten pilvihuntujen takana". Hänen äänensä muuttui teräväksi ja ivalliseksi.
Joutsenet liukuisivat joikuen heidän ohitseen. Päästelisivät punaisesta nokastaan outoja, onttoja, tyhjyyden-kammoisia ääniä kuin puupuhaltimesta. Todelliset Tuonen virran, todelliset kuoleman työn tummat todistajat. Hämärä lankeaisi ja he juttelisivat harvakseen, särkyneesti ja soinnuttomasti entisistä.
»Koetan tottua siihen» hän vastasi soinnuttomasti. »Tottua? Mihin?» »Sinulla ei eilisiltana ollut kiire ja kuitenkin hennoit jättää minut ja sitten panna maata sanomatta minulle ainoatakaan sovinnon sanaa.» »Sinähän nukuit!» Oh! Letta loi häneen musertavan, halveksivan katseen, mutta ei kuitenkaan nähnyt hyväksi ryhtyä tarkempiin selityksiin. »Tietysti, sinä et nukkunut.
Rautio säpsähti; mitä tahansa hän oli odottanutkin häneltä vastaukseksi kosintaansa, niin ei hän koskaan ollut kuvaillut, että hän kohtelisi tällä tavoin; hän tuijotti melkein säikähtyneenä häneen ja kysyi soinnuttomasti: Miten on minun tämä käsitettävä? Ah, sehän on niin naurettavaa! huudahti hän ja pyyhki kyyneleet silmistään.
Niinkö?... Niinkö te arvelette todellakin? hän virkahti soinnuttomasti. Niin. Mutta te olette epäkäytännöllinen, kovin epäkäytännöllinen... Te olette tullut pyytämään neuvoa minulta. No hyvä, minä annan teille sen neuvon, että te naitatte heidät keskenään... Ei, ei... Kyllä.
Kulkuset rämisivät soinnuttomasti ja Esterin suruharso liehui kuin musta lippu kalmanvärisessä kuutamossa. Holma seisoi kuin siihen jäätynyt. Mutta yhtäkkiä hän kirposi irti, astuen yhden askeleen eteensä, kohotti kättään ja sanoi: »Mene!» Esteri oli puhunut rakkaudestaan, puhunut paljonkin. Mutta missä oli se katse? Sitä ei ollut! Huonoa näyttelemistä! Teatterihaamu!
Anna kumartui hänen ylitsensä kuiskaten mitä vienoimmalla, hellimmällä äänellä hänen nimensä, ja kuin hänen lemmenvoimaisen tahtonsa tenhoamana avasi sairas hitaasti silmänsä ja katsoi häntä aivan selvä-ilmeisellä katseella. Pikku siskoseni sanoi hän soinnuttomasti, ääntäminen näytti tuottavan hänelle kipuja. Armas Juho!
Päivän Sana
Muut Etsivät