Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Ja edustuvassa istui Inger-Johanna isän kanssa sohvalla ja äiti tuolilla, kertoen heille, miten oli taistellut ja työskennellyt voidakseen kuvitella, että hänen tuli täyttää elämänsä tehtävä yhdessä Rönnovin kanssa. Niin, hän oli rakennellut tuulentupia koko pitkän rivin...
"No sitte voitti Orkko ja sinä sait palkinnon, niinkö?" "Niin, Orkko voitti ja minä sain palkinnon." Ja Severin kertoi kaikki, mitä oli tapahtunut, teeskentelemätä ja kaunistelemata. Ja kun se oli tehty tunsi hän kohta melkoisen helpoituksen sille hirmuiselle tunnon vaivalle, joka häntä oli painanut. Mari istui hänen vieressänsä sohvalla.
Olisi Martin tehnyt mieli istuutua tuohon mukavalle puusohvalle pyöreän pöydän ääreen ... selkäkenoon ... jalka toisen päälle nostettuna ja käsi kellon vitjoissa ... niinkuin tuo herra tuossa toisella sohvalla, jolla ei kuitenkaan ole edes niinkään kiiltäviä vitjoja kuin Martilla ... tummat teräksiset mitkä lie ... ja eikö lie sitä mukaa kellokin...?
Kivalteri laati parhaillaan akkunan luona olevan pöydän ääressä esitysluetteloa niistä jutuista, jotka seuraavana päivänä tulisivat käsiteltäväksi kuninkaallisessa poliisikamarissa. Vaimo istui sohvalla, edessään pienempi pöytä, jolla oli suuri konttorikirja. Sitä hän tarkasteli ja teki tuon tuostakin kaikenlaisia muistiinpanoja.
Aino lepäsi sohvalla, syviin ajatuksiinsa vaipuneena; mutta äkkiä tunsi hän, miten isä häntä tarkasteli. "Onko sanomalehdissä mitään uutisia?" kysyi hän, löytääkseen jotain uutta puheenainetta. "Ei niin mitään. Preussilaiset kerskailevat niinkuin ennenkin", vastasi pastori puhaltaen savutuprun. Taas oltiin ääneti, Aino vaipui uudelleen ajatuksiinsa ja pastori tarkasteli häntä.
Mutta iltapäivällä kun vanhan tavan mukaan juotiin kahvia Eriikan huoneessa, makasi Mikko makeassa unessaan emäntänsä pehmeällä sohvalla. Jojun suuret, vilkkaat silmät havaitsivatkin heti tuon muhkean kotieläimen, joka makasi siinä ikään kuin suuri harmaa käärö. Poika läheni ja silitteli sitä ystävällisesti, mutta kissa kehräsi vain eikä liikahtanutkaan.
Eräänä päivänä huhtikuun loppupuolella kolkutti nuori rouva kirja kädessä tavallisuuden mukaan miehensä huoneen ovea, mutta ei mitään kutsuvaa "astu sisään!" kuulunut. "Olisiko hän mennyt ulos?" ajatteli hän ja aukasi oven; ei, hän oli kotona; kalpeana kuin ruumis ja tuijottavin katsein istui hän sohvalla.
Rolf tapasi vaimonsa makuukammarissa päällystämässä rottinkivaunujen kuomia silkillä. Ava-täti istui sohvalla ommellen pientä peitettä. Niinalla ei ollut pienintäkään aavistusta Rolfin pahoin-voinnista; hän puheli vilkkaasti tätin kanssa. "Arvaatkos, mistä juuri puhuimme?" sanoi hän iloisesti Rolfin tullessa huoneesen. "Minä sanoin, että pienokaiselle pannaan nimeksi Rolf, jos se on poika.
Mutta vastaisella salin seinällä olevasta suuresta kuvastimesta he jo näkevät: sohvalla istuu Laura ja toisena tuntematon poika Veli Erkiksi puettuna. Omenaa syövät ja toisilleen hymyillen puhelevat. Lehtori ja rouva katsoivat toisiaan aivan kuin toisiltaan kysyen: Mitä tämä on? »Kenen lapsi se on?» kysyivät he Leenalta palatessaan riisumaan päällysvaatteitaan.
Hän nousi istualle sohvalla ja hieroi silmiänsä, mutta hän luuli sen kumminkin olevan unta. Ei, unta se ei enään ollut sillä seinän takaahan se ääni kuului. "Ihan sama ääni kuin silloinkin! Olleeko hän sama mieskin?" tuumi mamseli itsekseen. Mamseli veti kellonnauhaa. Elsa tuli sisään juoksujalassa. "Tiedätkö sinä Elsa, kuka vieras tuolla on Isakki-herran kamarissa?" "Maisterin isä."
Päivän Sana
Muut Etsivät