Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
Minä yönä tahansa saattoivat esimerkiksi naapurimme, Stapletonin sisarukset joutua hänen uhrikseen, ja ehkä juuri tämä ajatus sai sir Henryn niin innokkaasti tuumimaan hänen kiinni ottamistaan. "Minä tulen mukaan", sanoin minä. "Noutakaa sitten revolveri ja vetäkää saappaat jalkaanne.
Niin kului se autuas viikko, jolloin Matti sai syrjästä katsella ihannettansa, mutta sisarukset menivät kotiinsa. Synkkämielisenä haaveili Matti tyttöänsä ja toivoi sydämensä pohjasta kerran saavansa tilaisuuden tälle ilmoittaa sydämensä hartaat toiveet. Matin palveluspaikka oli puoli penikulmaa syrjässä kirkolta. Tällä välillä oli pitkänlainen metsätaival.
Arkipäivät olivat kyllä kuluneet työssä ja kurissa ja ruoka oli ollut yksinkertainen, mutta pyhinä olivat sisarukset saaneet leikkiä sitä enemmän ja syödä sitä kylläisemmin, ja ne juhlahetket säilyivät niin loistoisina ja riemullisina hänen muistossansa. Niin, semmoisena vasta joulu oli oikea joulu, kuin se silloin vietettiin.
Eipä kaikki kotiwäkikään hywäksynyt hänen toimiaan, sillä toiset sisarukset mieliwät nurkua, että Heikki muka menettää talon yhteistä aikaa käsitöitä tehdessään ja lukiessaan. Tästä nurkumisesta pelasti Heikin hänen isänsä, sillä eräänä kertana semmoista nurkumista kuullessaan sanoi hän: "Semmoisia saatte olla puhumatta, sillä Heikki tekee kuitenkin kaksi wertaa työtä kuin te muut."
Hänen kasvoillaan oli semmoinen loisto, että hurskas, kaino Lauretta melkein unhotti laskea ruusukimppunsa madonnan helmaan ja tulinen Lucia kummastuksissaan katseli loistavaa nuorukaista. Vitkalleen läksivät sisarukset vihdoin menemään, mutta Lauretta laski tuoksuvan orangsikukka-kimppusensa rinnastaan salaa putoomaan tuntemattoman jalkoihin.
Ei isä, ei äiti eivätkä sisarukset ole seuranneet minua elon tiellä; ei auringonpaiste ole valaissut lapsuuttani eikä nuoruuttani; taistellen vaikeuksien kanssa vaelsin yksin elämäni tietä. Kerran turvauduin ystävään hän työnsi minut pois niin kasvoi kallio sydämmeni ympäri, niin muuttui olemukseni kovaksi, rumaksi ja rosoiseksi. Pitääkö se aina jäädä semmoiseksi?
Molemmat sisarukset seisoivat vasujen vieressä ja puhelivat vanhan akan kanssa; he tekivät arvattavasti tiliään.
Viime aikoina eivät nuo molemmat sisarukset olleet nähneet toisiaan niin usein kuin ennen, ja kun he kohtasivat, sattui aina jotakin joku sana tahi viittaus , joka häiritsi sitä hellää suhdetta, mikä ennen oli ollut heidän välillään. Sauluksen natsarealaisten vainoominen tuotti Mirjamille syvän surun, ja kun hän nuhteli veljeään siitä, suuttui tämä puolestaan ja vastasi hänelle suuttuneena.
Koirat ovat löytäneet toisensa, heidän Ottinsa ja minun Antini, sisarukset, samaa pentuetta, Repolan peruja, yhdennäköiset, pystykorvat, punaiset ja kippurahännät, että tuskin voi toista toisesta erottaa, ja ryntäävät molemmat päälleni, ulvoen ja nuoleskellen sitten puree Ottia kirppu ja sen on istuttava perälleen puremaan, jolloin Anti tarttuu häntään ja alkaa laahata, ja silloin taas alkaa kahina ja härinä.
"Niin, niin," lisäsi edellinen, "toisten sitte." hän tarttui tytön käteen. Tämä loi häneen hellän ja kirkkaan silmäilyn: hänen sydämensä siitä lämpeni, ja jälleen päätti hän: Nyt heti häntä seuraan! Silloin veti Synnöve kätensä takaisin, kääntyi rauhallisesti Ingrid'iin ja lausui jäähyväiset. Sitten astui hän vitkaan tietä pitkin. Thorbjörn jäi paikalleen. Sisarukset lähtivät kotiin metsätietä.
Päivän Sana
Muut Etsivät