United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eikö tunnu sinustakin kuin nämä sanat olisivat kauttaaltaan lausutut teidän kodistanne? kysyi hän. Se on useimmissa suhteissa hyvä koti, mutta se tahtoo sitoa kristillisyyden liialliseen ahdashenkisyyteen, sallien sen siten polkea luonnonlahjain kasvantaa, jotka kuitenkin ovat nekin taivaallisen Isän armolahjoja. Anna nyökäytti päätään myöntävästi.
Ei muuta tällä erällä, vaan elä terveenä ja kirjoittele hyvälle veljellesi Europaeuksellekin. Helsingissä 13 kesäk. 1851. Wareliukselle. Kas niin! Eikös nyt jo Sinustakin mies ärmistynyt, kuin sait kokeaksesi, että surun alaisuutesikin on melkein yhtä naurunalainen kuin moni muu lystillinen asia täällä maan päällä.
"Ole vaiti, sinä, ei sinun mieltäsi tässä kysytä", tiuskasi Miina Annalle. "Mutta sinulle semmoinen mies olisi omansa". "Semmoinen mies kuin Taavi Hannula on parhaallekin tytölle hyvä", uskalsi Anna vastata. "Lähde lievittämään hänen vankeuttansa ja ota osaksesi puolet hänen rikoksestaan, niin päästään sinustakin", pilkkasi Miina. "No, no, älkäähän taas", koetti Antti välitellä.
Hilja meni ja puhui purolle: "sinä pieni lapsi, joka vielä makaat kehdossasi, mitä sinustakin maailmassa tulee? Kulje hiljaan ja kiltisti, rakas puroni, ja anna minun tietää kohtalosi, kuin kasvat isoksi." Hilja kulki yhä eteenpäin ja puro juoksi hiljaan räiskyttäen kirkasta vettänsä rantojen kukkasille. Sill'aikaa joi se niittyjen nesteitä ja söi kukkasten juuria ja kasvoi niin yhä isommaksi.
Ei enää sanaakaan! Mutta yhtä sinulta vaadin: noin et saa puhua muille kuin minulle, ja olkoon se minullekin sanottu viimeinen kerta eikä tämän perästä yhdellekään ihmiselle, ei ainoallekaan! Minä pidän Anniani rakkaana ja ... ja ... pidän sinustakin; vaikka kiivastuksissasi sanot mitä tahdot. En nyt enää pyydä sinua puhemiehekseni. Ainoastaan nämä neljä seinää tietää, mitä tänään olet haastanut.
Varo, ettei sinustakin tule juoppo, renttu, heittiö, hylky...! Varo lumoutumasta toisen omaan! He seisoivat siinä vastakkain, käsissään pullot. Toisen jälkihumala sai hänet, yht'äkkiä heltyen, vesissä silmin sopertamaan: Mutta jos hoidat sitä hyvin, niin voi siitä tulla synkän elämäsi päivänsäde. Mutta toinen paiskasi pullon maahan, hyppäsi pitkän hypyn ja katosi törmän alle.
Etkö ennemmin vie sinne punaisia ruusuja? Nehän ovat paljon kauniimmat; eikö sinustakin, vai mitä?» »Ell'ei kauniimmat, niin ainakin yhtä kauniit, vaan toisella tavalla. Minusta eivät kuitenkaan punaiset ruusut sovi vainajille.» »Ehkäpä oletkin oikeassa. Mutta tuskinpa sentään. Riippuu näet siitä, ken on kuollut.
Nimesi on nyt Eerikki Pietarinpoika, ja sama nimi on sadalla muulla talonpojalla. Mutta sinä osaat latinaa, sinä olet lukiolainen, aiot syksyllä ylioppilaaksi, ja sitten saattaa sinusta tulla pappi tahi arkkiaatteri sinustakin, kuka sen tietää. Sentähden ajattelen, että tekisit niinkuin muutkin ja ottaisit paremman nimen, kreikkalaisen tai latinalaisen. Niinkö arvelet? Tietysti.
Hän makasi, ja Johannes istui nyrpeänä takalla. «Tule tänne!« sanoi äiti. Johannes ei liikkunut. «Kuulitko, tule tänne!« kertoi äiti. «Kuulin!« vastasi Johannes, mutta jäi istumaan. «Tule tänne, minä puhun sinulle sadun«. Ei vaikutusta äidin sanoilla. «Jumala siunatkoon, mikä sinustakin tullee!
Talon nuorikot täällä kuin orja-akat meillä, köyryniskat, tihrusilmät, riippurinnat, pystymahat, kuin takkuiset, kesäiset koirat et sinä, emäntä, ihme ja kumma, vielä semmoinen, mutta pian sinustakin semmoisen tekevät. Pian puna poskiltasi putoo, pian kiilto silmistäsi katoo. Entäpä katookin kenellepä siitä lie vahinkoa? Kyllä sen tiedät kenelle. Olisiko sielläkään parempi? Sielläkö?