Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025


Hän, Miina, oli todellakin rakastettava, hyvä, hurskas lapsi. Hän oli silmittömästi minuun ihastunut ja niin oli hän nöyrä, että ei arvannut olevansa sen arvoinen että minä häntä minäkään pitäisin; viattoman, nuoren sydämmensä kaikella voimalla hän vuorostaan rakasti minua, kostaen minulle rakkauttani.

Mutta Edvard kuitenkin tunsi, että koko seura pitää Martan kiitollisuutta aivan liiallisena ja pahottelee, että Martta oli näin osottanut yhä siis olevansa silmittömästi rakastunut.

Minä suutuin silmittömästi, keskeytin lukijan vakuutuksella, että kaikki tyyni oli pelkkää valhetta, jota jokin taitamaton ja kostonhimoinen kirjailija oli kyhännyt kokoon.

RUOTSILA (vihastuu silmittömästi). Se tulen-ruoka!

Siellä he olivat pitäneet niin vallatonta elämää, ettei rastas läheisessä saarnipuussa milloinkaan päässyt levolle oikeaan aikaan, suuttui toisinaan silmittömästi ja pani ääneksi. Vakaa tikka, tuolla kuusen kyljessä, oli nauranut niin, että oli vähällä romahtaa alas.

Pennan oli käynyt niinkuin monen muun hidasluontoisen, että kun hän oikein oli ennättänyt miettiä uutta ja odottamatonta onneansa, oli hän tuota pikaa silmittömästi rakastunut tai ainakin luullut rakastuneensa.

Kumma kyllä ei ollut kenraalilla aavistustakaan niiden tunteiden todellisesta luonteesta, jotka yhdistivät hänen tyttärensä ja ottopoikansa toisiinsa. Sentähden kummastuttikin häntä suuresti, että Elvira ensi alussa vastusteli ottaaksensa aviokseen sitä miestä, jonka hän, kenraali, oli hänelle valinnut ja sopivaksi katsonut. Kenraali oli silmittömästi suuttua tästä vastustelemisesta.

Kerrankin kuin hän seisoi rannalla vaatteita sotkemassa sai hän minut melkein silmittömästi suuttumaan jänkyttämisellään: "olen siitä niin vakuutettu". "Sepä on hulluutta olla vakuutettu jostakin", minä sanoin, ja kerroin hänelle, että toinen viisas kreikkalainen oli lausunut, ett'ei käy varmuudella päättäminen mitään mistäkään asiasta.

Silloin Adalmina vihastui, hän vihastui niin silmittömästi, että hänen kauneutensa päivänpaiste kokonaan himmeni. Hän löi uskollisia palvelijoitansa vasten silmiä, juoksi pois heidän luotansa ja kiipesi veräjän yli. Kun palvelijat seurasivat jälessä, juoksi hän yhä kauemmaksi puistoon, kunnes ei ainoatakaan palvelijaa enää näkynyt viheriöiden puiden välissä.

Sitten löytää hän silakoita mitä saakelia, jäniksesi käyvät kalassa! viimein keitettyjä perunoita no tuhannen tulimmaista, veli Svanholm, jäniksesi osaavat sekä keittää että paistaa! Mutta Svanholm suuttui siitä silmittömästi ja murisi Bäckille koko viikon päivät sen jälkeen. Kesä meni menojaan.

Päivän Sana

väki-joukossa

Muut Etsivät