Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Näin kului muutamia vuosia, ja jos elämä edes olisi semmoisena pysynyt, niin olisin minä rauhallisella omalla tunnolla kerran voinut astua ijankaikkisen tuomarin silmäin eteen. Mutta abbotti Sigismund rupesi meillä käymään, ollessansa vielä ainoasti munkkina Sorön luostarissa.
Ja muistaa voin, ett' tuosta uljastuin ma enemmän kestämään niin että liittyi katseeni kera Voiman äärettömän. Oi, armon runsaus, mi mulle antoi rohkeuden nähdä Ikivalkeutta, niin että siihen valo silmäin haihtui! Sen syvyydessä näin ma yhdistyvän yhdeksi kirjaks' rakkaudella kaiken, sen, mikä kaikkeudessa näkyy hajan.
Hänen nuori sydämensä paisui, kun hän ajatteli saavansa sankarikuninkaan silmäin edessä taistella kovan, ratkaisevan taistelun uskonsa vapauden puolesta, maansa kunnian puolesta ja kaiken sen puolesta, mikä on elämässä korkeinta ja kalleinta, ja tämä vakaumus se oli, joka elähytti häntä, samoin kuin, muutamia palkkasotureita lukuunottamatta, koko sotajoukkoakin, ja joka synnytti voiton varmuuden jo ennen kuin taistelu oli alkanutkaan.
Vaan sinä, sen sanon, surmas saat sekä turmion mustan multa ja peistäni maistain maass' olet kohta ja maineen tuotat mulle, ja saa uveuljas sielusi Hades." Noin nimes Sarpedon, vaan peitsen saarnisen nosti Tlepolemos; yht'aikaa päin ase valtava kiiti sankarin kummankin; Sarpedonin peitsipä sattui kaulan keskeen; tunkeutui läpi vihlova tutkain, laskihe kuolon kaamea yö yli kaatuvan silmäin.
Sun täytyy mennä; Mua joka hetki täällä iskut kohtaa Vihaisten silmäin, muu ei lohtunani Kuin ett' on mailmass' aarre, jonka kerran Näen vielä.
Eräänä aamuna istui Anna yksin tuvassa, rukkiaan pyörittäen, ja hienoon lankaan kehräsi tyttö monta huokausta Jaakon tähden, joka kaukana Venäjänmaalla voi olla haavoitettuna, ehkä kuolleenakin silloin avautui tuvan ovi hiljaa, eräs punainen pää, täynnä rokonarpia pistäysi tupaan, pään jälkeen tuli ruumis ja Kirja-Tiitsu kaikessa kunniassaan ja loistossaan seisoi Annan silmäin edessä.
Niin hän lausui, mutta myhäellen neito Yhä katsahteli koillisehen kauvas, Huuliltansa kuului toki sanat: »Kontiolan päivä, voiton, lemmen päivä, Pysy pyhänä mun muistossani aina!» Tuohon uljas Tommi, otsal riemun loiste: »Pysy muistossani, sinä päivä jalo! Keltä sain mä käsivarsihiini voiman, Työhön, toimeen uuden voiman? Ken mun silmäin Kirkasti?
Ollin lukiessa alkoi naisten penkeistä kuulua nyyhkytyksiä ja raskaita huokauksia. Hannan vieressä istuva metsäkylän emäntä itki ääneensä. Hanna silmäsi isäänsä, joka istui aivan häntä vastapäätä. Iisakin kasvot olivat vakavat, ja silmäin välissä oli ryppy, joka siihen ilmestyi aina silloin, kun hän oli tyytymätön. Ollin ääni häipyi, niin etteivät lähellä olevatkaan kuulleet eri sanoja.
Ja varovasti, ettei pyhä elävä turhaan pelästyisi, vetäytyi Jorma viidakkoon ruskeain silmäin häntä seuratessa ja mustakärkisten korvain hörhällään seistessä. Koettuaan pyydyksensä vei Jorma saaliinsa suuren majakuusen alle lammen rannalle ja ripusti ne puun oksaan niin korkealle kuin yletti. Sen tehtyään läksi hän Karin mökille hiihtämään.
Hän oli niinkuin keskipiste kodissan', Kuin aurinko, jonk' ympärillä kaikki pyöri, Jon silmäin alla kaikki liikkui, toimi, hyöri Ja jolle kaikki teki tilin toimistaan; Voi piikoja, jos päivällist' ei tuonehet, Kun mummo huomautti: «Hon är redan ett!»
Päivän Sana
Muut Etsivät