United States or Somalia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Sannakin jo vähäisen heille ilvehteli, eivätkä Kaisun hampaat enää näkyneet, sillä tuo ainainen hymyily oli huulilta poissa. Ilta tuli, ja kalastajat läksivät merelle; he laskivat nuottansa, vetivät apajansa ja saivat kiiltäviä silakoita. Tätä tekoa he tekivät puoliyöhön asti.

Sinun silakoita leiviskä laukkuusi saaman pitää, koska tiedän, ettei vähät sulle riitä. Totta sanoi Martta. Kanttoori tulee nummella; minä otan ja käyn häntä vastaan. Varjele minua! Tärkeä askel! Jaa, totisesti, jos sitä oikein sydämen pohjasta mietiskelee; sillä tässä ei ole leikin sijaa, ei ole tässä leikin sijaa.

Kiusa ja kuolema, olenko järkeni menettänyt? Kirkkoväkeä, Niilo, Loviisa y.m. tulee vasemmalta. PELTOLA. Mutta sanos nyt sentään, Hoppulainen, oletko sinä todenperää nähnyt niitä rahoja? HOPPULAINEN. On niitä nähty, vaikkei ole syöty, sanoi hämäläinen silakoita. KIRKKOV

Miehiä oli väliin nuo pienet tupaset niin täpö täynnä kuin "silakoita suolassa", josta öiseen aikaan oli se harmittava seikka, että kun tarvitsi vähänkin liikkua, niin heti tallasi jonkun käden, jalan ja väliin vallan keskinaamankin päälle, jolloin soturi kiljahti sanoen: "katso etees"; vaan miten katsoa, kun oli pimeä kuin säkissä.

Mutta ollakseen näkemättä näin suurta vaivaa aivan turhaan, oli hän hankkinut viisitoista tuhatta lohen koukkua, joihin pantiin silakoita syötiksi: hän toivoi siimastansa suurta kalansaalista. No niin, Tikka lähti kaljaasillaan merelle laskemaan pitkää siimaansa.

Pian oli ruustinna kuitenkin rappusilla sintutoopi toisessa ja silakoita leipäpuoliskon päällä toisessa kädessä. "Täällä olisi Jussille vähän ruuan tapaista ... tulkaapahan ottamaan", sanoi hän huomaamatta poikia toisella puolen ovea. Jussi astua töpösteli rappusten eteen ja hommausi juuri ottamaan vastaan antimia kun Janne piilostansa pistihe esiin.

Oliko silakoita joskus vähemmässä määrässä, noposteli hän lahturista ennen väännellyt silakanpäät kaikki poskeensa. Tuon pohjustelemisensa perinpohjin tehtyään kävi hän puuroon käsiksi. Ensin söi hän yhden kupin tyhjäksi, sitten toisen ja kolmannenkin. Kun hän nousi syömästä, sanoi hän: "Ohhoh, kylläpä nyt taasenkin tuntuu jonkun ajan kestävän."

Suolatkoot minut kuin särjen, jos minä vähänkään ymmärrän, mitä nuo ihmiset tekevät täällä keskellä yötä, mutisi kapteeni äreästi. Saadaanpahan nähdä, että ne ovat tulleet tänne katsomaan, mitenkä kolmea rehellistä Suomen poikaa paistetaan hiilloksella niinkuin Ahvenanmaan silakoita.

Maistelin vähäsuolaisia hopeankarvaisia silakoita, jotka ikäänkuin toivat minulle tervehdyksen entisiltä, saaristossa vietetyiltä iloisilta päiviltä. Tuore leipä levitti hyvää tuoksua, maito oli vielä väkevää ja raitista, ja valkoinen juusto, joka oli sitkeän venyvää kuin kumilasti, sen oli Manda itse leiponut ja Kalle oli veistänyt sitä varten tarvittavan korean juustonkehän.

Yhdenkin askeleen sai astua, yhdenkin kerran sai kukkaron avata, ennenkuin tukkeutuivat tavaroilla täyteen, ennenkuin jokainen loma oli osansa saanut. Perjantain iltana oli puoti kauppakunnossa. Oli kultasilmäisiä silmäneuloja, oli virkkalankaa, nappeja, ryynejä, perunajauhoja, siirappia, silakoita, oli vähä joka lajia tavallista tavaraa.