Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. toukokuuta 2025
Makuu-sijoja ja ravintoa ei puuttuman pidä, riidastamme ei myöskään puhuta, ei tänään eikä huomenna, sanaakaan. SIGURD. Mutta Hjördis ? GUNNAR. Seuraa minun tahtoani; hänen mielensä muuttui kotimatkalla ja hän arveli niinkuin minäkin, että me kyllä voimme sopia, jos te tulette vieraiksemme. DAGNY. Niin, niin; se tapahtukoon! Mutta minä en toki tiedä
Ei mitään ... ei niin mitään, vastasi Sigurd, jos te vain, hyvät herrat, tyynesti jatkatte hupaisaa ajanviettoanne. Mutta muussa tapauksessa? virkkoi nuori upseeri laskien kätensä miekan kahvalle. Muuten saatte tehdä mitä haluatte, ette vain poistua tästä huoneesta, ennenkuin vartija Brunke-vuorella ilmoittaa aamun tulon... Ei, ei, hyvät herrat, jättäkää miekat koreasti tuppeen!
SIGURD. Mutta kaikki pitivät sitä mahdottomana; sillä karhu oli julmin pedoista; ei kukaan muu kuin Hjördis uskaltanut lähetä sitä, ja sillä oli kahdenkymmenen miehen voima. DAGNY. Mutta Gunnar tappoi sen kuitenkin, ja tuli siitä sankartyöstään kuuluisaksi kaikkialla. Niin tuli, mutta *minä* sen työn tein! Sinä!
SIGURD. Tuommoinen oli muinoin ihanin unelmani, nyt on jo myöhäistä; Gunnar ja Dagny ovat välillämme, ja siihen on niillä kummallakin oikeus. Minä menetin nuoruuteni lemmen Gunnar'in tähden; tuska, minkä siitä kärsin, ei saa omaa tekoani turhaksi tehdä.
SIGURD (innolla). Ota koko omaisuuteni, molemmat laivani, kaikki mitä minulla on, salli minun sitten seurata sinua Islantiin köyhimpänä miehenä, laivallasi; mitä nyt annan, sen saatan jälleen ansaitsemalla voittaa; mutta jos sinä nostat vainon Gunnar'ia vastaan, en minä voi nauttia iloa enää milloinkaan. No,
SIGURD. Sitä mun ei koskaan tarvis muistella. HJ
SIGURD. Helpot ovat ehtosi; mainitut kolmesataa suoritan, lisäten niihin vielä silkkikaapun; se on lahja Englannin Aedhelstan-kuninkaalta ja niin hyvä, kuin Islannissa koskaan käytetty on. DAGNY. Oikein, uljas isäntäni; vasta nyt on mieleni rauhainen!
Mutta hän säästää sinua enemmän, kuin mieleesi on; minä muistan kyllä, hän rakastaa sinua melkein liiaksi. SIGURD. Minne hän meni? THOROLF. Laivaan; lähtekäämme nyt, hän tulee jälestäpäin! SIGURD. Minä odotan miehiäni, ne tuovat tavaroita ja sitovat laivat kiini. THOROLF. Minun pitää sinne avuksi!
Hetipaikalla, herra!... Tulimaisen jyrkkä mies! jupisi Klaus, jonka jälkeen hän seurasi vierasta portaita ylös ja osotti hänelle niin kutsutun suuren kammion oven. Mies astui sisään. Sama mies, jonka lukija jo tuntee Vanloon nimellä, tervehti tulijaa ystävällisellä kädenlyönnillä ja sanoi: Tervetuloa, Sigurd! Minä olen odottanut sinua täällä tunnin verran. Kaada lasiisi ja kerro uutisesi!
Kas niin; nyt itävät siemenet, kylvänyt olet! Mikä vastoinkäyminen on kohdannut sinua? GUNNAR. Sinäkö, Sigurd! Mikäkö vastoinkäyminen? Se vain, jota mun oli odottaminenkin. Heti kun vaimosi Dagny'n sanoman Kåre-talonpojan lähestymisestä kuulin, ratsastin etsimään apua naapureiltani. HJ
Päivän Sana
Muut Etsivät