United States or Cayman Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
DAGNY. Sinä peloitat minua! Sigurd, mitä tarkoitat? SIGURD. Vastaa ensin kysymykseeni. Missä on ranne-rengas, jonka kerran sulle annoin? Kädessäni tässä; sinä käskit minun yhäti kantamaan sitä kädessäni. SIGURD. Heitä se meren pohjaan, niin syvälle, ett'ei sitä ikinä löydetä; sillä se voipi vielä olla syynä monen miehen kuolemaan! DAGNY. Rengas!
(SIGURD tulee alhaalla, rannalta laivoistaan, puettuna valkoiseen mekkoon hopea-vöineen, siniseen kappaan, kapeat metallivanteet säärien ympärillä, karvaiset kengät, teräs-lakki, sivulla lyhyt miekka.
Kotiin tultuaan Vanloo tapasi Sigurdin. He menivät huoneeseen, sulkivat oven ja heidän välillään virisi seuraava puheenvaihtelo: Kapteeni, lausui Sigurd, pannen eräitä, papereita pöydälle, tässä ovat viimeiset löytömme.
SIGURD. Siis ovat Helgelannin metsä-rosvot erinomaisessa arvossa!
Sigurd vastasi, ettei hän tiennyt puheenaolevasta miehestä mitään, mutta että kaatuneitten joukossa kyllä oli ollut erään nuorukaisen ruumis, joka näytti liian säädylliseltä merirosvoksi, ja että sama ruumis mynher Vanloon käskystä, sensijaan että olisi heitetty mereen, haudattiin Algernon Sidneyn kaatuneitten miesten viereen.
SIGURD. Jää; sinua minä etsin enemmän, kuin häntä. HJ
Sigurd käski uteliaat töllistelijät, niiden joukossa isännänkin, ulos ovesta, ja kuiskasi Vanloolle, auttaessaan tätä sitomaan haavaa: Kapteeni, minä tunnen tämän miehen kasvoistaan. Kuinka ihmeellistä! Kohtalo on saattanut käsiimme yhden niistä, joita etsimme... Mitä? Oletko varma siitä? Voiko erehtyä näiden naarmuisten, punapartaisten, kummallisten kasvojen suhteen?
Oli, hän oli Sigurd Ribbungin näköinen! SIGRID. Hymyilikö hän niinkuin Sigurd? RAGNHILD ROUVA. Niin juuri! SIGRID. Silloin tulee meidän kaikkien rukoilla! Jaarlin täytyy tulla valituksi kuninkaaksi! Hänen sielunsa turmeltuu, jollei hän tule maan ylimmäiseksi mieheksi! Siis tulee meidän kaikkien rukoilla! RAGNHILD ROUVA. Hiljaa, mitä se on!
Ei jaarli eikä Hookon. Oi kurjaa, kurjaa! MARGARETA. Sigrid! RAGNHILD ROUVA. Oletkos sinä täällä! SIGRID. Niin alhaista polkua täytyy heidän käydä, kiivetäksensä ylös kuninkaan istuimelle. MARGARETA. Oi, rukoile meidän kanssamme, että kaikki kääntyisi paraaksi. Näitkös hänet ? Näitkös minun isäntäni ? Silmät ja hymyilemisen, en olisi häntä tuntenut! SIGRID. Oliko hän Sigurd Ribbungin näköinen!
SIGURD. Kun miehet olivat hälventyneet juhlahuoneesta, pyysi Gunnar minua puheilleen kahden kesken makuu-huoneesen. Siellä sanoi hän: "Hjördis on minulle rakkahin kaikkia naisia; min'en voi elää ilman häntä." Minä vastasin: "No, mene hänen huoneesensa; tiedäthän Hjördis'in ehdot."