Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Nuo sanat minua niin miellyttivät, ett' astuin luo ja tuta tahdoin sielun, mi näytti olleen niiden lähtökohta. Hän vielä puhui auliudesta, jota osoitti Nikolaus impyeille, hyveeseen johtain heidän nuoruutensa. »Oi sielu», lausuin, »joka haastat hyvää niin paljon, virka, kuka oot, miks yksin tuot' ylistystä toistat ansaittua!
Olihan tuo pian tehty: lyhyt taistelu ja ikuinen rauha! Mutta elämä kuului sielun syvyydestä, sieltä missä vielä oli monta kehkeymätöntä nuppua! missä sekä toivo ei tuo monivärinen ilveilijä, vaan vakaa elämän toivo että usko, vieläpä kärsimyskin olivat puhkeamaisillaan!
Kaarevan otsan alta näkyivät silmät puolihaaveksivaisesti katselevan tämän maailman "luomuksia". Useimmin ne aivan kuin lepäsivät, erittäin silloin, kun Sunkreini luki kirjojaan ja puheli, miten sielun on vaipuminen korkeimman, ainokaisen olennon makeutta ja karvautta maistamaan.
Ei ole maailmassa mitään, joka olisi niin herkkä tottelemaan puhtaita ja jaloja käskyjä. Ei ole maailmassa mitään, joka niin nöyrästi alistuisi korkeampien ajatusten mukaan. Ja ani harva sielu voi vastustaa sellaisen sielun ylivoimaa, joka antautuu kauniiksi. Voisi todella sanoa, että kauneus on meidän sielumme ainoa ravinto.
Sielun jännitys oli liian ankara ollut. Runoilija oli oppinut voimansa tuntemaan, mutta millä hinnalla? Hän oli langennut alas tuon murhatun kupehelle ja sai pilkun otsahansa tämän verestä. Todistaneekohan tämä veri häntä vastaan ja huutaneekohan se taivaasen tuomiopäivänä. Siinä makasivat he äiti ja poika.
Sillä hädin tuskin ennätti ukko istumaan tuolille, joka oli porstuassa, kun hänen elämänsä lanka oli katkennut. Niin kauan kesti hänen rintansa hengen-huo'untaa poikansa tuomioon asti. Ei Jaakkokaan tullut pitkä-ikäiseksi. Hän tunsi nyt katkerasti, kuinka väärin oli elänyt, ja sielun tuskat masensivat hänen muutoinkin heikon terveytensä.
Vaikka hän tiesi olevan oikein, esitellä Jumalan lupauksia tälle viheliäiselle, vapisi kuitenkin hänen sydämensä, ja hän itse ei uskaltanut toivoa. Hetki hetkeltä kului. Richard oli nukkunut, ja vaikka hän välistä säpsähti ja heräsi ikäänkun kauhistuksessa, ja hänen valituksensa, ja syvät huokauksensa todistivat sielun tuskaa, ei hän kuitenkaan sanonut mitään, eikä näyttänyt mistään huolivan.
Muut ne vaan näkivät hänen vanhan kirjatun nuttunsa ja kuluneen reikäisen hattunsa: sillä heidän omat kuvansa nutussa olivat niin mustia, ett'ei niitten laatima loka sielun silmässä sallinut heidän nähdä sitä ihanaa nuorukaista, joka nyt toi uutta aikaa, uutta tulevaisuutta heitä kohti.
Sun tahtos aina on ollut kiivas sekä turmiokas.» Mua koski hän ja jatkoi: »Tuoss' on Nessus, mi kuoli kauniin Deianeiran vuoksi näin itsellensä verikoston tehden. On keskimmäinen, tuo, mi maahan katsoo, Akilleun kasvattaja, suuri Keiron; ja kolmas Folus, vihastansa kuulu. He tuhansittain kaivoshautaa kiertää jokaisen sielun ampuen, mi nousee verestä enemmän kuin syynsä sallii.»
Soutajalla kuten peränpitäjälläkin kiersi veri kuumana ruumiin ja sielun ponnistuksista, joten he eivät välittäneet korvissaan vinkuvasta jäätävästä viimasta; mutta vene ei kuitenkaan näyttänyt enää etenevän yhtä kevyesti kuin tähän saakka, vaikka soutajan käsivarret eivät vielä olleet menettäneet mitään voimastaan ja joustavuudestaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät