Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Jos esim. vihastus panee kohottamaan kättä lyöntiä varten, saattaa tahto tavallisesti sitä pidättää, ja jos pelko panee jonkun pakenemaan, saattaa tahto hänet pysäyttää, j. n. e. Niistä taisteluista, joiden tavallisesti kuvitellaan tapahtuvan sielun alhaisemman ja korkeamman puolen välillä.
Kuin sokean silmästä kyynel vaan On ikuisuudesta vuosi: Mä kyllähän kyynelet vierivän nään Ja aavistamaan Ne saattavat syntymälähdettään Mut sielun pohjan ja syvyyden, Ne peittävi terhene ijäinen. Kun saituri ahnein aarteitaan Vain ihmissilmiltä vahtii, Niin salaisuuttahan ikuisuus.
Beatrice näin: »Hält' ehk' on sielun silmät huolesta suuremmasta sumentuneet, mi usein uuvuttavi muiston kaiken. Mut kas, Eunoë tuolla vieno virtaa; vie sinne hänet, siellä virkistäös voimansa voipunehet kuin on tapas.» Kuin kursaile ei sielu ylväs, jalo, vaan toisen tahdosta luo tahdon oman, kun viittaus tuon vain on selvittänyt,
Nyreät kreivimme on kapinassa, Ja kansa, riidoin velvoituksen kanssa, Uskollisuutta vannoo sielun täyden Verelle vieraan, ulkovallalle. Ja tätä pahain nestehien tulvaa Ei muu voi asettaa kuin yksin te. Siis joutukaa; niin sairas nyt on aika, Ett' oiti täytyy lääkitystä antaa, Tai tulee tuho parantumaton.
Ja kesken työtänsä se odottaa hetkeä, jolloin voisi näyttää vaivalla kokoamansa aarteet siskolle, jota enin rakastaa tai joka sattumalta on lähimpänä. Mutta on miljoonia elämäntapauksia, joissa ei mikään sisko saavu luo ja joissa elämä on tehnyt sielun niin araksi, että se kulkee tietänsä sanatonna ja saamatta kertaakaan koristautua yksinkertaisen kruununsa vaatimattomilla helyillä.
Tämän ylevän ilmeen käsittelemisen vaikeus on pannut usein minut epäilemään kuvanveistostani.» David Scott, jonka piti maalata hänen muotokuvansa, sanoo: »Tähän saakka en ole vielä päässyt perille hänen henkensä rakenteen pohjasta, jos todellisuudessa sellaista on olemassa.» Moni, joka koetti laskeutua Emersonin sielun syvyyksiin, tunsi liukuvansa pohjattomaan henkevyyteen.
"Aivan." "Vaan kun se itsekseen yksinänsä tutkii, eikö se silloin tähtää tuohon puhtaasen ja ijäti olevaan ja kuolemattomaan ja samana pysyväiseen, ja eikö se, tämän kanssa samaa sukua, aina, milloin se vaan itseksensä on ja sille näin on suotu, tämän kanssa seurustele sekä herkeä harhailustaan ja eikö se, syystä että se nyt on senkaltaisiin ryhtynyt, näiden suhteen aina ole samana pysyvä ja muuttumaton? ja eikö tätä sielun tilaa nimitetä viisaudeksi?"
Oliko nuorukainen syyllinen vai syytön? Sitä hän ei voinut tietää kaikissa tapauksissa hän oli onneton. "Oletko kuullut mitä on tapahtunut?" kysyi pappi lempeästi häneltä. Nuorukainen ei vastannut, mutta loi silmäyksen pappiin, ja tämä huomasi hänen silmissään sielun sortumuksen.
Ilon aamu autuas on nytkin alkawainen, riemun päiwä ruskottaapi kaunis, koittawainen; pois, pois turmelus, hywin hywä käytä, pois, pois huokaus, toiwoll' onni täytä. Hywä, niin kuin kuutamolla kuljeskellessamme, ombi toiwo, sielun walo, waelluksessamme; pois, pois epäilys erhetyksen yöstä, pois, pois pimeys tunnosta ja työstä.
Se keltasen kalvea iho oli saanut terveemmän värin ja laihat jäsenensä olivat kasvattaneet lihaa. Thore oli keskikokoinen mies. Hänen rehelliset kasvonsa olivat varjotut harmaansekaisilla hiuksilla ja valaistut tumman-sinisillä silmillä, jotka todistivat hänellä olevan hyväntahtoisen sielun, joka voi syvästi tuntea ja kärsiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät