Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. marraskuuta 2025
Mutta Saara oli niin herätyksen valloittama, niin perehtynyt raamattuun ja hyviin kirjoihin, ett'ei hän tietänyt toista ihmistä, jonka kanssa mieluummin olisi puhunut hengellisistä asioista. Ystävienkin keskuudessa pidettiin Saaraa suuressa arvossa, ja vanhojen oli sydämellinen ilo kuulla tuon nuoren naisen puhuvan seurakunnassa Jumalan sanaa.
Tämän toimituksen päätettyänsä sanoi rovasti: Minulla on pari muistutusta tehtävänä, jotka jo useissa muissakin kinkerikunnissa olen esiin tuonut, että nimittäin kristityn tulee kovasti välttää työntekoa pyhäpäivinä, sillä se on sapatin rikkomista ja syntiä. Meidän seurakunnassa unohdetaan usein mitä Jumalan laki siinä asiassa määrää.
Toivon saavani pyytää herra pastoria istumaan ja juomaan tervetuliaismaljan. Meillä on sellainen tapa tässä seurakunnassa". "Minä huomaan sen", lausui Bäck mahtipontisella äänellä. "Edeltäpäin on jo minulle sanottu, että tämä seurakunta on oikea synnin pesä, jossa häjynä kiusaajana on monta lahkolaista, ja minä näen, että se on totinen tosi.
Samalla kuin hän puheensa lopetti, viittasi hän kädellään poikia, jotka peloissaan seisoivat vähän taaempana muista. Provasti kutsui nyt pojat eteensä ja alkoi heitä nuhdella sopimattomasta käytöksestään, jota nuhtelemista pojat alla päin kuuntelivat. "Kylläpä se on surkeata," alotti provasti, "että tämmöisiä pimeyden töitä täytyy kuulla kristillisessä seurakunnassa tapahtuvan.
M n seurakunnassa tapahtui se harwinainen kumma, että yhtaikaa saatiin kirkkoon saarnatuoli ja uusi isokello. Jopa olikin aika molemmat saada, sillä siitä asti kun Ruotsista tuotu isokello oli halki mennyt, ei ollut tapulissa ollut muuta kelloa kuin tuo kimeä=ääninen pienikello, ja siitä oli kauwan, hywin kauwan, liki neljäkymmentä wuotta, kun tuo isokello särkyi.
Minäkin olin kyllin virkku jo katselemaan. Mutta mitäpä siinä oli juuri katseltavaa, jollei metsää. Tosin olivat paikat ihanat, mutta kyllähän suvella on ihanaa joka paikassa, ja joka seurakunnassa niitä metsiä on. Niitä näitä tarinoiden tulimme Revolahdelle, jossa kumminkaan emme pysähtyneet, vaan ajoimme hiljalleen eteenpäin Paavolan kappeliin.
"Yksi kiittää, toinen laittaa", sanoi ukko, "ja moittijoita niitä taitaa olla runsaammasti." "Mistä he sitte häntä moittivat?" "Hän on puheissaan liian suora ja saarnoissaan hyvin kova, niin jotta Pöyhönen jo oli piispallekin käynyt valittamassa." "Mitäs piispa oli sanonut?" "Oli sanonut, jotta kun hänellä olisi kymmenen semmoista pappia, niin ei olisi yhtään Pöyhöstä missään seurakunnassa."
Te näytätte niin ongelmaiselta, hyvä kapteeni. Herra kreivi, kun te saatte kuulla asiani, niin ette te pidä sitä ihmeellisenä, jos minä olen ongelmainen. Mutta alkakaa sitten! Niin, neiti du Valmy on asunut samassa seurakunnassa kuin minäkin. Me emme ole seurustelleet hänen kanssansa, kumminkin hyvin vähäsen; hänen luonteensa oli ... yhtä kaikki, me emme seurustelleet hänen kanssansa.
»Eihän se itse käännekohta kovin merkillinen ollut», sanoi hän kuitenkin kerran ja kertoi minulle seuraavan pienen piirteen elämästään »eipä kovinkaan, vaikka sen seuraukset olivatkin suuret. Minä olen papin poika, ja isäni oli kappalaisena tässä samassa seurakunnassa, jossa minä nyt olen lastenopettajana.
Mutta jos sinä tahdot olla lutherilainen pappi Suomen lutherilaisessa seurakunnassa, niin sinä toimitat alttaripalveluksen siinä asussa, joka täällä on yhtä vanha kuin sanottu oppikin." "Mutta eihän oppi ja puku ole yhtä," rohkeni hra Santalainen vielä muistuttaa. "Tässä ei ole enää aikaa kiistelemiseen", virkkoi provasti, taas kiivastuneena.
Päivän Sana
Muut Etsivät