Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
Ei kieltä, ei sanaa noussut huulilleni, kunnes sydäntäni vihiäsi, koska vaskikattila, isäni perintö, korpehen katosi. Reetta. Ja väristen mykkänä ja rampana lyyhistyin minä kuusen juurelle. Sere. Ah! Minäpä värisin kuin puhurin pojan kynsissä! Simo. Minunpa poikasen sylissä sinä, Sere, tutisit ja putisit kuin pakkasessa keritty lammas!
Tuolla tulen ääressä istuu nyt tyttö murheissaan, odottaen Simo kultaistaan, hän kun tän'iltana lupaili täällä pyörähtää. Kohenna, lapseni, tulta ja maista piippujen nenän alta vieläkö on karvasta kyllin, vai joko muutetaan kattila. Sere. Väkevää kuin Hokmannin roppia vielä. Jaakko. Käy tänne sitten! Mun ja äitisi pitää oppia tanssimaan sun häiksesi.
Näinpä kerran käärmeitten tanssin kiima-aikana kallion kuilussa. Hurjasti vyöryivät he pyöränä semmoinen oli tanssimme! Sere. Kamala kuvaus synnintyöstä, armas Simoni! Vaan ne toki unhoita ja katsele kuutamoa, silmäile tuota yön vaaleata lyhtyä. Sen vaalea otsa valoa tarjoaa sun synkeään muotoosi. Aamuhun taluttaa se meitä; yön synkät haamut unhoitamme silloin. Simo.
Minkä minä teille voin, jos eksytte, tai ajavat päällenne. Pysykää nyt lähellä. Sinä, Sere, ota minua hameesta kiinni.» Sitten hän jatkoi puhettaan Marille: »Olen minäkin parempia päiviä nähnyt, ei sitä tämmöistä kurjuutta ole aina kärsitty. Tässä tuonaiseen aikaan kun mieheni sai kolme ja neljäkin markkaa päivässä, niin kelpasi vain syödä ja laittaa vaatetta.
Enpä ole enää juopunut ja höyry-otsainen kuningas, vaan selväpäinen Jaakko. Sere. Selkeä on nyt isäni kuin sauna lauantai-iltana. Reetta. Siitä saunasta kyllä lähtee Simolle löylyä. Onpa isälläsi viisas kuin härän pää. Heti tuon kuultuansa heilahti tyttö Simon nenän alle ja hätäisesti sanoa tokaisi: Sere. Tiedä, Simo, että isälläni on viisas härän pää!
Joutuen riensi nyt Sere havun noutohon, Reettakin riisui sukkanauhansa, vaan sill'aikaa tupsahti parta Jaakon leuasta maahan. Jaakko. Voi sua, kömpelö kuningatar! Nosta, Simo, sinä mun perintörinssini, nosta ja pidä tuota partaa! Simo sovitteli parran Jaakon leukaan, johon sen Reetta sukkanauhallaan siteli.
Reetta. Onnettomasti vainoo maailma meitä. Sere. Kuinka voisimme viettää isä- ja äitivainajain hautajaisia, jos viina puuttuisi? Jaakko. Lapsi, lapsi! Miehen sinä tarvitset, joka sua vähän kytkee ja pitää riimussa! Et ymmärrä mitä puhut vanhemmistasi. Reetta. Maitosuun varsan tavoin puret imettäjääsi, lapseni! Toisaalle pyörähti nyt Sere ja lauluksi käänsi hän jutun. Sere.
Sitä vastaan on erittäin huomattava heidän paiskea tyttärensä Sere, jonka viekkaasti viehättävät, oikein hämäläistytön veitikkamaiset silmät par'aikaa loistavat tulen luona, jossa liekki kirkastaa Seren hehkuvan pulleat, verevät kasvot. Mitään pitkää nenää ei hänen sileästä otsastaan lähde, vaan onpa sentään oikein lysti nähdä semmoista vaaleatukkaista hämäläistyttöä.
Keveät naisaskeleet kuuluivat ylikerran portailta, ja samassa palvelustyttö Sere juosten tuli kyökkiin ja huusi: »Maija! Vieraat naiset tulevat ylikerrasta, ja everstinna, joka puutarhassa on ollut kävelemässä, on jo myöskin tulossa; vienkö kahvin sisälle?» »Vie vain; hyvä, että vihdoinkin tulevat.» Einepöydän ympärille talonhaltijat vierainensa nyt kokoontuivat.
Ja nostaa korkean taivaan hopeahattaroihin, sanokaa, te tyhmät tomppelit! Simo. Jopa alkaa hieman läikkyä mun pääni. Ah, nyt muistan tämän juhlahetken korkean tarkoituksen. Nyt, vaari minä sanon appi-vaarini nyt mun ja Seren tulee tietää mitkä kappaleet meitä yhdistää ja sitoo rakkaudella toisiimme. Jaakko. Mitkä luontokappaleetko? Sere.
Päivän Sana
Muut Etsivät