United States or Guam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun rovastikaan ei suntiota ennen ollut pyytänyt vihkiäispäivällisilleen niin hän kirkon lukittuaan toi kirkon avaimet kirjastohuoneen naulaan entiseen paikkaansa ja sanaa puhumatta kiirehti rantaan, missä hänen venheensä väki häntä odotti. Ja kohta nähtiin sekin venhe hurjalla kiireellä mennä kahmistavan Jänislahtea pitkin. Mutta puhumattomana ja synkkänä istui suntio venheessään, synkempänä kuin ikänään ennen kirkosta palatessa, eikä tämä päivä tuntunut ensinkään pyhälle. Tuntuipa ihan kun se selkää lämmittävä aurinkokaan ei olisi sama aurinko, joka on lämmöllään luonut nuo tuhannet lehdet rannan puihin ja kasvattanut ja kypsyttänyt ne aaltoilevat toukovainiot sirpille alttiiksi mistä on koottu nuo muhkeat kykät talojen pelloille. Niitä hän katseli ja äänetöinnä istui kulkiessa kolmihankaisen venheensä kotirantaa kohti.
Rovastikin oli silittänyt Nellan selkää, taputtanut sitä kasvoillekin ja sanonut: »Olet sinä saanut hyvän isännän eikä liene luultavaa, ettet koko iäksesi olisi saanut samaa isäntää samoine armoineen.» Sitten rovasti oli kääntynyt Mooseksen puoleen ja sanonut: »Tulkaahan sitten, kun hevosenne olette hoitaneet, tänne minun puolelleni.» Kiitos, kiitos, oli Mooses virkkanut ja harjasi hevostaan.
Ville jäi yksin siihen pöydän ääreen istumaan, nojausi tuolin selkää vastaan, ja pää painui alaspäin. Kädessä hän piti olutlasia ja katseli siitä tylsästi ympärilleen. Oli sakeata, harmajan savuista siinä kapakkahuoneessa, sotkuista oli, kaikki näytti olevan sekaisin.
Mutta nyt oli Hannulan isännän selän kirvestänyt, ja Maija sattui juuri tulemaan Hannulaan. Hänet nähtyään emäntä oikein iloissaan huudahti: Siinä paha, kussa pahaa mainitaan. Olimme juuri päässeet sanomasta, että kun tulisi edes se Maija tuota isännän selkää hieromaan, kun meidän entinen hierojamme Teppanan Riikka on urennut Korpistenmäen puoleen.
Vaan radan päässä kun kääntyä päin meren vaahtisen rantaa raisut valjakot sai, jopa kunkin näyttihe kunto; laukkaa täyttä ne karkasivat; etumaisena kiiti Eumelos, jalot eess' oli juoksijat, toisena toivat Tydeun poikaa taas hevot, Tros-uron orhien kantaa, jäljess' ei järin paljon, vaan ihan kinterehillä, tallaamass' oli aivan näät jalat ain' ajolautaa, hengitys hartiakast' Eumelon poltteli selkää, sillä ne kiitivät, ett' ihan niskaan pää kävi kiinni.
Laattialla istui poika ja piti kädessään leikkikalua, vaan se ei ollutkaan hänen puuhevosensa. Se kiertyi hänen pienen käsivartensa ympäri. Sillä oli kirjava raita selkää myöten ja se pisti lyhyen paksun päänsä esille, ikäänkuin suudellaksensa lämpöstä punasta lapsen-suuta. Henrikin polvet vapisivat ja silmiensä edessä pimeni.
"Meidän täytyy välttämättömästi saada auki se arkku," huusi ahnas Alkaldi. "En mene enempää noutamaan," vastasi Maurilainen äreällä äänellä, "kyllä on kyllä järjelliselle miehelle enemmässä on liikaa." "Ja minä," sanoi vedenkantaja, "en rupea enää takkaa sieltä kantamaan ja aasiparkani selkää taittamaan."
Tämähän alkaa olla jo liikuttavaa, sehän on jo täydellinen perheidylli! Mutta tappio ei toden totta ole suuri! Varsinkin kun voittopuolelle saa panna uuden sielutieteellisen kokemuksen entisten lisäksi. Mutta kuta enemmän hän selkää soutaessaan läheni pappilan rantaa, sitä vähemmän alkoi hän voida katsoa asiata sielutieteellisen kokemuksen kannalta.
Ajopelit läksivät liikkeelle, mutta samassa Mariette kosketti parasollillaan kuskin selkää, ja komeat, hienonahkaiset, englantilaiseen malliin leikatut tammat koukistaen ohjaksilla kiristettyjä kauniita paitansa, pysähtyivät tömistellen hienoja jalkojansa.
*Gonzalov*. Vähän selkäänsä tarvitsisi hän kuitenkin. Hän löi minua piiskan varrella pitkin selkää. *Mazarino*. Vastaa, vanki: tahdotko selkääsi vai menetkö ennemmin hirteen? *Talonpoika*. Perhana teidät sitokoon, pojan veitikat. Ettekö yhtään häpeä?