Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Kreivi Vasili seisahti yht'äkkiä. He olivat juuri erään pahanpäiväisen ravintolan, Hanssonäs'in edessä, johonka muudan matkaileva karamattijoukkio oli avoimen juomalan eteen asettainnut. "Voil
Jop' on koitti Koi-Jumala. Poika polkua palasi, kesä-aamun auetessa, seisahti joka aholle, joka katsoi kankahalle, kukan poimi kuusikosta, muisti mustakulmaistansa, toisen jo lehosta löyti, tunsi tuskan rintaluissa, astui miesnä miettiväisnä, ukkona uneksivaisna, hiljeten jalan hitahan, silmän vettä vierittäissä. Herramme Vapahtajamme kerran kangasta käveli keltaisella syyskesällä.
Liisa raukka koetti ponnistaa voimiansa ja yhä tähdätä katsettansa paloa kohden, jonka loimotus yhä kasvoi. Jokainen ulos tuleva henkäys sai kipeän valituksen äänen sydämestä lähtemään. "Oih!" Siihen hän seisahti. Rintaan pisti niin kovasti että veti oikein käppyrään koko ruumista.
Mutta niitä oli niin paljon, että muutamien auttaminen näytti turhalta. Sen lisäksi olisi se saattanut synnyttää, toisissa vain kateutta. Eräässä kohden ei Valee kuitenkaan voinut mennä muutaman vaimon ohitse. Tämä veti kelkassa noin kahden vuoden vanhaa lasta, mutta oli niin uupunut, että seisahti lepäämään aina muutaman askeleen ponnisteltuaan. Valee pidätti hevosta. »Mistä te olette?»
Tuskin arvasi hän silloin, että hän tässä ahkerassa työntekiässä, tässä tyytyväisessä ja uutterassa puolisossa saisi nähdä sen kuvan todellisuuden, joka silloin astui hänen ajatuksiinsa. Syvästi huoaten seisahti hän varjoon, joka tuli vielä synkemmäksi kirkkaasta valosta, ja katsoi pajaan.
Klytien pullakat posket punastuivat vienosti; Klytien suuret silmät loistivat sinisinä kuin taivas; Klytien kaareen leikatut valkeat musliiniliivit ympäröivät nuorteasti Klytien valkoisia lihavia olkapäitä. Klytie katsoi kouluopettajaan, hän nyökkäsi hiukan. Sitte lausui Klytie lempeällä äänellään: "Joosua sanoi: aurinko seiso alallas ja aurinko seisahti."
Meidät oli herätetty hyvin varhain sinä aamuna, kertoi Carmela, sillä meidän oli määrä lähteä heti klo 5:n jälkeen Taorminaan. Vedin juuri sukkia päälleni. Silloin kuului äkkiä kuin tuhansien pommien räjähdys, jota seurasi synkkä räiske ja suhina ikäänkuin olisi lukemattomia tulisia rautoja pistetty veteen. Järkeni seisahti kokonaan, minä en voinut käsittää mitään.
Samalla tuli hänelle kiirettä asiaa kamariin. Mutta siellä hän seisahti keskilattialle, pyyhki esiliinan kulmalla silmistään esiin tunkevat kyyneleet ja huokasi tuskasta värisevällä äänellä: »Jumalani, jumalani, armahda meitä!» Sitten kohta hän levottomasti pyörähti askareilleen, ajatuksissaan yhä kertoen rukoustaan.
Olga tuli Kautokeinoon; siellä vallitsi kuolon hiljaisuus. Lappalaiset kaikin olivat vetäinneet vuorille, joilta hän nyt juuri oli tullut. Ei tuulen hievahdusta eikä jalan kapsahdusta. Pulkka seisahti kanttorin huoneen edustalle. Hän tuns aivan hyvin tämän jälleen!
"Noo, paloipa tuollainen Nurkanperä keneltä tahansa, ei se niin..." "Nurkanperä! Meidän tupahan siellä palaa?" Liisa vähän seisahti. "Te-eidän," veti Pekkolainen pitkäänsä, "Nurkanperän Matin mökki se on!... Vieläpä juttua, korkeintaan kymmenen markan arvosta olisi polttopuita tullut siitä mökistä, ei mitään muuta."
Päivän Sana
Muut Etsivät