Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Ne oli Nivalinkanen sitten kysellyt Schyvallilta, ja ne olivat hänellä nyt pää-valttina käsissä, millä pääsi valmistamaan Taaville aivan ratkaisevan puhdistuksen. Schyvall taisi nimittäin täsmällensä ilmoittaa ajan, ja hän oli nähnyt todistaja Horosen venheen jo rannassa.
Schyvall suoritti vitkastelematta papintutkinnot ja hänestä tuli tukeva apu rovastille. Ja senkin ilon sai kokea vanhus, että seurakunnan mielessä pysyivät ne opetukset, mitkä tässä kerrotut esimerkit olivat antaneet.
"Vielä vainen!" virkahti rovasti. "Föhrbergin puheista minä teistä luopuisin! Kyllä minä sen veijarin vehkeille teen lopun jahka joudan". "Hyvä, en tarvitse siis tuota peljätä", sanoi Schyvall. "Vieläkö hän siis täällä asuu?" "Ainakin toistaiseksi", vastasi rovasti.
Hänen ensi kysymykseensä, minä aikana iltasella Schyvall kulki talojen sivutse, oli tämä vastannut: "kymmenen tienoissa". Mutta sitten pyysi Nivalinkanen Schyvallia tulemaan kanssaan kävelemään tuota samaa polkua, ja sillä kävelyllä selkeni Schyvallin muisti: muitakin havaintoja astui hänen mieleensä, hän muisti missä hän milloinkin oli kelloonsa katsonut.
"Tänä iltana en vielä tahdo vaivata herra Schyvallia sen enempään toimintaan", sanoi Nivalinkanen. He astuivat ulos, rovasti nousi kiesiinsä ja Schyvall pukille, lakimies taas Timon kanssa toisiin kärryihin, ja niin kaikki lähtivät ajamaan kirkolle.
Paraita se on sinne pistänytkin: Kettusen ja Topian, minun entisen renki-vetelykseni". "Sepä kaunis poika, tuo herra maisteri Kokka!" sanoi rovasti antaen naapurillensa velkakirjan lukea. "Samallaisia konnan-koukkuja kuin lukiossa ollessaankin", sanoi Schyvall matalammalla äänellä rovastille. "Ja ennen ette ole hiiskuneet sanaakaan tuosta kirjasta. Miksi ette ennen ole ottaneet sitä puheeksi?"
Toinen seikka on nuo särkyneen pullon kappaleet kalliolla, joista Taavi puhui ja jotka siinä löydettiinkin ja kolmas se, että Schyvall viimmeisen tähän kylään kuuluvan mökin edustalla näki miehen ja vaimon. "Tullessansa kalliolle katseli Jooseppi luultavasti ympärilleen ja kummasteli mihin Taavi oli joutunut. Tännepäin hän kuitenkin oli mennyt!
Enemmän epätietoista on, pääsevätkö Altmanin tyttäret naimisiin vai jäävätkö yksinänsä pinnallisen oppinsa kanssa. Mutta rovastin toivo toteutui tyttäreensä nähden. Ei aikaakaan, niin lähetettiin sukulaisille ja ystäville kortteja, joissa sormuksien ja kukkavannikkain sisällä oli luettavana nimet: Helmi Vaelander ja Sakari Schyvall, ja pohjalla oli eroitettava sana kihloissa.
"Eihän Taavi teitä ole murhannut", sanoi Lotta pyyhkien silmäänsä "voi mitä puhun, höppänä eihän sitä ole luultu, vaan teitä on luultu Joosepiksi, joka samana iltana löydettiin kuolleena". "Ja kuka se Jooseppi on?" kysyi Schyvall. "Minä ehdottelisin", sanoi nyt Nivalinkanen, "että herra Schyvall laatii kokonaisen kertomuksen tästä asiasta, siten paraiten selviämme kaikista kysymyksistä".
"Siinä olisi hiljaista asua kesällä ja käydä kalassa, ajattelin itsekseni; senpätähden painui mieleeni sekä tupa että venhe", kertoi Schyvall oikeuden edessä. "Ja mikä aika silloin oli, taikka milloin Taavista erositte; tiedättekö tarkoin?" kysyi tuomari. "Tiedän kummankin. Kun vuorelta katselin, vedin kellon taskustani tästä lähtein aijoin reippaasti astua päästäkseni perille kello neljään.
Päivän Sana
Muut Etsivät