Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Santtu ei joutanut enää niitä kuuntelemaan. Hän laitteli suurella huolella kellonsa peräimiä liivin napin läven kautta kaulaansa, etteivät kai siitä saa otetuksi. Tuokko yritti leikillään neuvoa Santun antamaan kellon hevosesta, mutta Reeta tuli siihen parhaiksi, eikä Tuokko tahtonut hänen kuullen siitä leikilläänkään mainita.
Santtu käänsi sanomalehden kiinni, mutta hänen silmänsä ahmivat vielä ensi sivulla, tarttuivat hetkeksi aikaa kiinni johonkin ilmoitukseen, ja sitten katsoen taas vuoroon Esteriä, joka veti hansikkaita käteensä, vuoroon neiti Smarinia, hän alkoi kiihkeästi kaivaan liivintaskujaan niinkuin hänen tapansa oli kun hänen suustaan oli tulossa, joka nyt tulikin: »Saakeli!»
Kuuluu niitä olevan pienempiäkin, selitti Esa ja lisäsi: En minä niitä ole nähnyt, vaan Kotaniemen Santtu oli kirkolla tavannut itse kauppiasta, joka on tullut kätten mahtain niitä myömään. Eikö ne maksa paljon ja osaako niillä sitten ommella? arveli Viija. Ei ne maksa kuin toista sataa, mitä se on. Ja ompelemaan oppii, kun kysyy neuvoa niiltä, jotka osaavat käyttää.
En minä joutanut siellä yhä olemaan, selitti Liisa. Ja olihan sinun matkassa Arolan Mari ja niitä... Santtu tarttui Liisan puhetta vahvistamaan ja sanoi pistävästi: Näkyihän tällä olevan niitä jälessäjuoksijoita. Niin pitikin olla hokmannia apteekissa, vastasi Viija ylpeästi sanasutkulla. Oliko niistä mitä hyötyä? kysyi Santtu. Eipä heistä ollut vahinkoakaan.
Ja sen aikaa kuin he vielä istuivat odottaen ajan kulumista, että eivät tulisi ensimmäisinä, mikä Esteristä oli ikävää, puhelivat he taas vain Laurista. »Muistaako Esteri miten Esteri ja Lauri tulivat lähemmin tuttaviksi?» kysyi sitten Santtu muutamakseen toivossa saavansa pienen kunnian kontolleen. Esteri nauroi iloisesti. Neiti Smarinilla sydän värisi.
Sinne oli Esteri, omaa haluaan ja tädin innokkaita kehoituksia noudattaen, päättänyt lähteä ja pyytänyt kavaljeerikseen Santun, kuitenkin huomauttaen että hän ei nyt tanssi ollenkaan. Eihän hänkään ole mikään tanssi-intoilija, arveli siihen Santtukin. Kukako Santtu? Lakitieteen ylioppilas Vendell, Aleksander. Tästä ristimänimestä oli lyhennysote: Santtu.
»Ja eilen kävi virittäjä!» sanoi neiti Smarin. »Se on epäsoinnussa sanon minä! Eikö täti usko!» »Uskon, kultaseni. Minä vain tarkoitin, että se oli huono virittäjä se herra. Santtu parka! Taas vietiin häneltä Julia! Ensimmäisen valssin hän oli saanut tanssia, vaan heti oli siepattu häneltä Esteri, jota sen jälkeen oli ryöstetty käsistä käsiin.
Neiti Smarin pyyhkäisi silmistään kyyneleet salaa Santulta, joka ällistyneenä katsoi vuoroon Esteriä vuoroon neiti Smarinia, ja vihdoin sanoi: »Esteri, etkö sinä jo lähde?» »Odota, istu ja ole hiljaa!» kuului Esterin käskevä ääni. Santtu teki niinkuin käskettiin ja alkoi katsella sanomalehteä, jonka neiti Smarin ojensi hänelle erotettuaan muusta postista, minkä palvelija juuri oli tuonut sisään.
Niin, niin Santtu, toisteli Esa, ja tarkastettuaan Viijaa, joka näytti ajatuksissaan vähän hämmentyneeltä, lisäsi naurahtaen: Eikö sinua haluta tulla mukaan, niin saisit olla itse valikoimassa parasta. Viija katsahti salaisella kiireellä setänsä silmiin ja sanoi: Ehkä tulee liika ahtaaksi kulkea, en minä taida lähteä. Vaan jos se käypi mennessään tahtomassa, niin tulethan?
Santtu oli pudottanut muutaman kerjuupojan tallin portailta, josta tuli ensin voimain koettelu ja Tuokon tullessa oli poika mitä selvimmillä sanoilla selittämässä Santulle sukunsa historiaa, eikä hellittänyt, vaikka toinen vakuutti, että tulehan meille toisen kerran, niin et saa ruokaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät