United States or Jamaica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Henrik rupesi puhumaan muusta. Kuules, Johannes, sinulla pitäisi olla täällä oma hevonen, sanoi hän, että pääsisit edes ajelemaan milloin haluttaa. Odotappas, sanoi Johannes keskeyttäen. Hän tahtoi nähtävästi vieläkin selittää. Sanoppas, Henrik, alkoi hän, onko maailmassa ketään vierasta, jota sinä rakastat? Kuinka niin?
Sinä näytät kutakuinkin ihmisen tapaiselta. AKSEL. Vai niin! Kiitän siitä! RIITTA. Kiitä Jumalaasi, että näytät siltä. AKSEL. Niin teenkin, mutta kun ensi silmäyksellä näin pahanpäiväisesti säikyttää nuorta tyttöä, niin täytyy olla joko kauhean ruma tai aivan rosvon näköinen. Sanoppas, kiltti tyttöseni, keneksi minua luulet? Kenties ryöväriksi? RIITTA. Enpä niinkään!
Yhdistyksen, toisti Julia. Mutta sanoppas nyt minulle ystäväni, mitä siellä työväenyhdistyksessä oikein puuhataan! Minä olen sen toimintaa niin vähän seurannut enkä sen vuoksi tiedä siitä tuon taivaallista! Hm! Aarnio hymähti. Se on nyt semmoista että kävisi siitä pitkäksi sinulle selitteleminen!
"Voi, Mari! Ei minusta tule miestä, ei koskaan", sanoi Jaakko ja väänteli käsiään tuskassaan. "Tulee kun tuleekin sinusta mies, minä tiedän sen", tokasi Mari innokkaasti. "Mitenkä, Mari, sanoppas!" sanoi Jaakko ja katsoi häneen melkein luottavasti. "Kun kasvat vähän isommaksi, rupeat sinä työtä tekemään.
"Onpa kyllä, mutta Mellet se nyt tulee olemaan, eikä kukaan muu. Vanhemmat, näetkös, meidän kesken päättävät sen asian." "Mutta jos hän pitäisi enemmän jostakin toisesta?" "Ei, hän ei pidä kestään muusta kuin siitä, jonka minä määrään." Kamarissa jatkettiin keskustelua molempien tyttöjen kesken. "Sanoppas minulle, mikä on nimesi?" kysyi Lindin sisar. "Laila." "Laila, sepä oli ihmeellinen nimi.
Mitä tarkoitat? GUNNAR. En mitään, en mitään! Kiitoksia sanomastas, Dagny; nyt menen minä kokoomaan miehiäni. (menee, pysähtyy, läheten Dagny'a jälleen). Sanoppas, kuinka voipi
"Niin", Villon sanoi, joka sen oli ymmärtänyt, "aivan niin, se oli augustinolais-munkki, jonka nä'imme tuomiokirkon portailla." Sitten kääntyen Fridolin'in puoleen: "Sanoppas minulle, nuori ystäväni, missä iässä hän näyttää olevan?" "Enintäin neljänkymmenen vuoden iässä. Kaksi-toista vuotta minä hänen olen tuntenut, siitä päivästä asti, jona hän henkeni pelasti." "Ja kuinka se tapahtui?"
Ole vaiti, ole vaiti, voitaisiin kuulla sinun sanojasi! Niinpä kyllä, sinä olet oikeassa, ja minä saisin hävetä sinun kelvottomuuttasi. Mutta mitä sinä oikeastaan minulta vaadit? sanoppas!
ELLI. Parjasiko hän pahoin sinua? TAAVI. Enpä tiedä hänen minua niinkään pahasti parjanneen. ELLI. Entäs puhuiko hän minusta jotain? TAAVI. Taisipa puhua. ELLI. Sanoppas mitä? TAAVI. Pahaa tietysti... Kukapa niitä kaikkia hänen juttujansa muistaisi! ELLI. Et tahdo suoraan kertoa mitä hän sanoi. Mutta minä olen jälestäpäin kuullut tuosta asiasta yhtä ja toista huhuttavan.
Sanoppas itse, paras siskoni, jatkoi hän, mitä aiot tehdä täällä Englannissa? Minä tulin tapaamaan sinua, vastasi mylady, aavistamattakaan kuinka paljon hän tällä vastauksellansa viritti niitä epäluuloja, jotka d'Artagnan'in kirje oli herättänyt hänen langossansa, ja koettaen vaan voittaa kuulijansa hyväntahtoisuuden puolellensa tällä valheella. Ah! minua tapaamaan? toisti Winter epäilevästi.