Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
"Joutaa mennä, joutaa mennä! Lyö yhteen! Minä lyön vedon ja sanon: joutaa mennä. Mitäs sinä sanot? Minä voisin lyödä vetoa kenen hyvään teidän kanssa, yhtähyvin kuin Tomminkin; mutta jos itse sen teet, Tommi, niin hyvä on. Sanokaas: jouti mennä, vai kuinka? Katsos vaan, etkö tiedä itse, mitä tahdot? Sinä pelkäät minun voittavan. Ha, ha, haa, hän pelkää.
SILJA. Eihän unista ole taikaa. MAIJU. Miks'ei ole? Useinpa käyvät toteen teidänkin unet. SILJA. Sattuu nyt joskus. MAIJU. Hyväksiköhän se olisi vai pahaksi? Sanokaas, äiti. SILJA. Kukapa tuon arvannee. Kirkko on lohdutukseksi minun unissani. MAIJU.
Eihän heitä vain liene tänne käsketty?» Ivan aivan selvisi kauhusta. »Mitä ajattelettekaan, teidän ylhäisyytenne? Heidän hälinänsä on päinvastoin kiusannut minua, mutta en minä huolinut häiritä heidän iloansa, joka tekee heille niin hyvää.» Hän viittasi vääpelin luokseen: »Hei tulkaas tänne! Sanokaas, minkätähden miehet tanssivat. Ilostako vaiko käskystä?» »Se on...» änkytti vääpeli.
"Kurjuutta!" kiljasi hän, "Paroni W:n omaisuuden hoitaja mitä he arwelewat? Missä he luulewat olewansa? Amerikassako, Ruotsissa wai Sweitsissä?" "Sanokaas muuta, paroni", wastasi Rosenlund, hänen wastassaan istuwa wirkamies. "Minä pääsin juuri sitä sanomasta."
Sanokaas, eikö se käy päinsä? Gerdan kädet vapisivat niinkuin hänen äänensäkin ankarasta mielenliikutuksesta. Hän oli kalpea. Näkyi koko hänen olennostaan, että nykyinen hetki oli hänestä tärkeä käännekohta hänen elämässään, sillä siitä riippui äärettömän paljon.
Vain kotiin mua saattakaa, siell' ensin mä hälle jotain muuta toimitan, ja sitten menemme. RISTIRITARI. En tahtois, Nathan, taloonne toiste tulla, ennenkuin .. NATHAN. Siell' oottekin sill' aikaa käynyt? Ootte siis puhutellut Rechaa? Sanokaas: hän miellyttikö teitä? RISTIRITARI. Lumos minut! Vaan jälleen nähdä häntä en, en voi! En koskaan!
Me istuimme pöytään. Vasilisa Jegorovna ei ollut hetkeäkään ääneti; häneltä sateli satelemistaan minulle kysymyksiä: kutka ovat vanhempani, ovatko elossa, missä asuvat ja ovatko varakkaita. Kuultuansa, että isälläni on kolmesataa talonpoikaa, arveli hän: "No sanokaas! Onpas näet vaan maailmassa rikkaita ihmisiä! Entä meillä, ukkoseni?
Niinkuin esimerkiksi tämä koppi. Sanokaas, eikö tämä ole hauska ja mukava, vai mitä? Sitten kun jaksatte, niin tulette tänne ikkunaan katsomaan näköalaa. Ihmettä, kuinka kauvaksi tästä näkeekin jäälle! Ei sille ole mittaa eikä määrää! Oli se tirehtööri kuitenkin hyväluontoinen, kun antoi teidän muuttaa tänne päiviksi, eikös ollut sitten? Ja näettekös vielä kääntäkääpä silmiänne tännekin päin.
Oi, kuinka te olette onnellinen, neiti Planchette, kun ei teidän tarvitse tulla alas kuistille, kuiskasi Agnes puoliääneen. Niin, sanokaas muuta, myönsi Planchette. Mutta minä olisinkin hävennyt silmät päästäni. Kas niin, lapseni, nyt alas, virkkoi rouva. Nythän ollaan naamioissa. Ja arkaellen, punastuen, sipsuttivat tyttöset pienin askelin rouvan perästä.
"Sanokaas muuta! kiitän Jumalaa ja kauppias Eberhardia, joka antoi minulle tynnörin." "Niin että teillä tavallaan on oma talo, matami Wahl!" "Eikö mitä," hän ryki "ja nyt se on vielä niin, että minä" hän ryki "että minä tulen vanhaksi, näettekös! tarvitsen kaksi kurjaa hökkeliäni itse. Niin, tunnettehan ne! ja tilaa vasuille yöksi, niinkuin tiedätte." "Kyllä! kyllä, matami Wahl!"
Päivän Sana
Muut Etsivät