United States or Vanuatu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hart nauroi. "Olenpa minä mahtanut olla koko barbaari täällä Haapasaaressa, koska sinua pelottaa." "Pelottaa! Sanoinko niin muka? Ei, mutta niin, en minä nyt osaa selittää mitä tarkoitan. Ei puhuta siitäkään sen enempää." Molemmat läksivät astumaan kotiin päin. Omituinen levottomuus oli tarttunut heihin, eikä tahtonut haihtua. "Anna, pysyyhän meidän välimme aina samana?" kysyi äkkiä Hart.
Sinä sanoit eilen mielelläsi makaavasi, ja niin minäkin teen; mutta kuitenkin olen sinua taas nähdäkseni lyhentänyt yöleponi aivan lyhyeksi." "Mutta mistä saatoit tietää?" "Sanoithan sinä itse eilen minulle, mihin aikaan teidän pitää lähtemän temppelistä." "Sanoinko sen sinulle? Suuri Serapis, kuinka nyt jo tulee päivä!
Te sanoitte ennen minua hyväksi omaksitunnoksenne. TUOMAS: Todellakin? Sanoinko minä niin? Sitten mahdoin minä myös niin tarkoittaa. Mutta sinä olet ollut kauan poissa minulta. KAIKKIVALTA: Isä: minä olen kovin kaivannut teitä. TUOMAS: ... Liian kauan. Myöskin minulla on ollut usein ikävä sinua. TUOMAS: Se oli Jumalan tahto. Sinun hetkesi oli lähestynyt. KAIKKIVALTA: Mikä hetki?
*Rebekka*. Te olette erehtynyt, minä sanon! Tykkänään erehtynyt! *Kroll*. Sanoittehan tässä toissa päivänä, että olette yhdeksänkolmatta vanha. Käytte kolmeakymmentä. *Rebekka*. Niinkö? Sanoinko minä niin? *Kroll*. Sanoitte kyllä. Ja siitä minä voin laskea *Rebekka*. Seis! Laskuista ei ole hyötyä. Minä voin yhtä hyvin tunnustaa teille heti, että olen vuotta vanhempi kuin sanoin olevani.
"Sanoinko niin?" toisti Gabrielle miettivänä, "ehkenpä... Mutta sen täytyy sitte myös olla jotakin ihanaa, ylevää, jotakin, joka on sen arvoista, että sille voi antautua..." "Ja eikö siis teidän mielestänne se, johonka Helena Wilson uhrautui, ollut kyllin suurta?" vastasi Robert katkerasti.
Paljoko maksanee ennenkuin tuo kuohuva veri sinussa asettuu! Pötkitäänkö kohta tiehensä tuolla lailla? Sanoinko ett'en millään lailla sinua auttaisi sentähden ett'en voi sinua pitää kotonani? Ensiksikin pitää sinun syödä aamiaista luonani, sillä syödä täytyy ihmisen, ja Jumala tietää kuinka kauan on siitä kun sen teit. Jatketaan sitten puhettamme.
Mutta katumusta ja parannusta kun tekee, niin voihan siitä ihminen vielä nousta. Suo minulle anteeksi, Anna, sitä vaan pyydän. ANNA. Anteeksi! Juuri kuin sillä kaikki hyväksi muuttuisi! Ei, mene pois, minä vihaan ja inhoon sinua. MAUNO. Sekö viimeinen sanasi? ANNA. Parempaa et ole ansainnut. Sanoinko sinulle, etten palaja koskaan, kun täältä nyt lähden? ANNA. Kuulin tuon jo.