Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Insinöri katseli ystävällisesti Sannaa, nojasi toista kyynäspäätään pöydän reunaan ja hiveli käsiään. Sanna notkisti polviaan kun insinörille puhumaan rupesi. "Se minun mieheni ... kun sen niin huonosti kävi..." "Ahaa, te olette tuon miehen vaimo, joka joutui santajunan alle. Se oli ikävä tapaus, hyvin ikävä. Mutta mitä teillä oli aikomus tästä minulle puhua?"
Nyt tyttö rupesi itkemään ja kun hän huomasi itkun liian vähän kuuluvan, huutamaan. Samassa mökin ovi avattiin ja leski katsoi ulos siitä. "Taasko sinä Antti Sannaa kiusaat?
Silloin kun mummon ensikerran tapasimme ja rekehemme peitimme, oli hänellä wielä äidin sydän, joka woi rakastaa tuota hyljättyä ja ylön katsottua, langennutta Sannaansa ja anteeksi antaa hänelle rikoksensa; nyt oli tuo ainoa Sannaa rakastawa sydän kylmennyt, se ei woinut enää rakastaa, eikä sieltä enää woinut kuulua semmoisia sanoja kuin: "Sanna=raukka!"
Mikä esti häntä kihlaamasta Sannaa, jos tyttö vaan itse siihen suostui? Ja miksei suostuisi, hyljätty kun oli ja kaikkien ihmisten ylenkatsottava. Eikä hän tytölle vastenmielinen ollut ennen, siihen melkein uskalsi luottaa. Palmusunnuntai silloin oli, kun hän näissä tuumissa astui mökkiin päin. Ja sen hän tunsi, ettei rohkeutta nyt puuttuisi.
Kyyneliä vaan pyyhkäsi silmistään ja huokasi: "Niin", ja nieli alas karvaan palan. "Minnekäs te nyt täällä pääsisitte asumaan?" päivitteli emäntä. "Ei sitä tiedä ... saaneeko missään." "Kyllähän se on paha, kun noita lapsia on niin monta. Mutta saaneehan jossain. Olkaahan nyt tässä edes huomiseen saakka." Se lohdutti Sannaa suuresti, kun emäntä noin ystävällisesti kohteli.
Ne hoitavat minua ja sitten... Annapas minulle vakka tuolta penkin alta! Tuomas toi vakan. Katso tätä! Sikke otti vakasta vanhaan pumpulihuiviin käärityn kirjan ja ojensi sen Tuomaalle. Se oli tuo vuonna 1701 painettu suomalainen virsikirja. Keneltä tämän olet saanut? Se on Inkerin kirja. Hän on opettanut Sannaa ja minua lukemaan sitä. Ja Sanna osaa veisatakin. Hänellä on niin heleä ääni.
Kuinka pahasti haiskahtaa minusta nuo pitkät Venäjän lehdet ja Suomen tupakat sekaisin! Ha, ha, ha, vai herraksi Antti pääsee. No, kuinka hän tuon Turun perinnöttären tuttavuuteen pääsi? Olkaa hornassa kun ovat vanhat lapsuuden tuttavat, vastasi Vierimän ukko. Mitä, kuka se sitten on, tunnenko minä sen? Muistanette kai Viestilän Sannaa kyllä kai Viestilän Sanna se on.
Päivän Sana
Muut Etsivät