Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
»...Niin annan tytön sinulle, Panen neien palkastasi, Saatan sun omille maille...» Väinämöinen lupaa silloin, koska hän ei itse osaa sampoa takoa, lähettää seppo Ilmarisen sekä sampoa takomaan että »neitosta lepyttelemään». Mutta kotimatkalla hän näkee Pohjan immen, ihastuu siihen ja pyytää häntä itseään seuraamaan.
Sanoi vanha Väinämöinen: "Kohti pohjaista kulemme, kohti kuohuja kovia, lakkipäitä lainehia: sampoa tapoamahan, kirjokantta katsomahan Pohjolan kivimäestä, vaaran vaskisen sisästä." Sanoi lieto Lemminkäinen: "Ohoh vanha Väinämöinen! Otapa minua, miestä, urohoksi kolmanneksi, kun saat sammon nostantahan, kirjokannen kannantahan!
Ilmarinen rukoilee jumalaltaan suojelusta tulevassa taistelussa, mutta Väinämöinen kysyy puoleksi ivalla, joko Pohjolan emäntä nyt on saapunut Sammon jaolle. »En lähe Sammon jakoon sinun kanssasi, katala», huutaa Louhi vastaukseksi ja tavottaa Sampoa veneestä. Nyt alkaa tuima taistelu.
Väinölän ja Pohjolan välille syttyi sota sammosta, jonka Ilmarinen oli sinne takonut ja joka tuotti Pohjolalle suurta onnea ja rikkautta. Väinämöinen ja muut Väinölän uroot kävivät sampoa ryöstämässä Pohjolasta, ja siitä syntyi suuri taistelu Väinölän ja Pohjolan väen välillä. Siitä taistelusta on kertomus tuonnempana.
Päivätajunnan takana ei ammota kuilu, ei tyhjä ja pohjaton avaruus, vaan laajempi tajunta, suurempi ja syvempi tietoisuus, joka jo ennestään on hänelle tuttu. Ja Ilmarinen ymmärtää, että Sampoa ei muulla keinoin voi tavotellakaan. Päivätajunta yksin jätettynä ei omin voimin kykene sitä rakentamaan.
Louhi, Pohjolan emäntä, lupaa tyttärensä puolisoksi sille, joka takoo Sammon, ihmeellisen, onnea tuottavan taikakalun. Väinämöinen, kotiin tultuaan, toimittaa seppo Ilmarisen, "takojan iän-ikuisen", synkkään Pohjolaan Sampoa laatimaan.
Mutta nyt Pohjola heräsi unestaan ja Louhi, Pohjolan emäntä, valmistautui puolestaan Sampoa takaisin ryöstämään, sillä huomatessaan, että Sampo oli viety, Louhi Pohjolan emäntä Tuo tuosta pahoin pahastui, Katsoi valtansa vajuvan, Alenevan arvionsa...
Jo paistavi päivyt meillä ja päällä on taivas sees, mut poissa on Pohjan sampo ja vaiti on kantelees.» Näin kansan huuto se kaikui yli laaksojen, laineiden ja pauhaten ilman patsaat satakerroin kertasi sen. »Oi joutuos Väinämö vanha, sua kaihoten vartovi maas, on tarvis sampoa uutta ja tarvis soittoa taas!»
LOUHI. Hän on riistävä sinulta Kotirauhan. Iske häntä! ILMARI. En tuhoa veljen verta. Kansa, äänesi kohota, Tässä tuomitse välimme! Enkö sampoa takonut? JOUKKO. Sinä olet takonut sammon. Toisaalta nurinaa. Salli, seppo, mun lukille Verkko laskea. Hänestä Sulle teen takojaorjan. ILMARI. Tai minusta orjan hälle. ILVO. On minulla taikataito! ILMARI. En, sitä en salli! Kansa Seuratkoon povensa ääntä!
»Oi sie lieto Lemmin poika, Ylimmäinen ystäväni, Mene sampo ottamahan, Kirjokansi kiskomahan!» kehottaa Väinämöinen, ja Lemminkäinen koettaa kiskoa Sampoa maasta, mutta sen juuret ovat yhdeksän sylen syvässä, eikä Lemminkäinen sitä irti saa, ennenkuin hän Pohjolan vahvavartaloisella härällä on kyntänyt Sammon juuret, kirjokannen kiinnittimet.
Päivän Sana
Muut Etsivät