Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Mutta yksi asia meidän kuitenkin pitää määrätä: jos kuka on alkanut polttaa ja piippu häneltä sammuu, niin hän ei saa sitä jälleen sytyttää, ennenkuin on lukeminen loppunut; hän maatkoon sen aikaa, jos ei voi silmiään auki pitää, mutta kuorsnata ei saa kukaan." Kaikuva nauru oli tämän puheen vastauksena.
Miten viha lisäytyy vaan vihalla samoin kuin tuli lisäytyy tulesta ja palavasta aineesta sitä suuremmaksi mitä enemmän siihen sitä pannaan ja viimein yltyy raivoon, ettei voida hillitä, mutta sen sijaan, jos pannaan siihen vettä, niin se sammuu helposti.
Hän ei ajatellut enää muuta, kuin että päivää jatkuisi pitkältä aamusta iltaan ja lyhyesti illasta aamuun. Mutta merkillistä, miksei ryvitä, miksei väsytä, miksei ääni enää kähise eikä rinta läähätä. Ruumis mahtaa eronsa edellä vielä kerran ponnistautua näin pirteäksi, ikäänkuin tulen liekki roimahtaa koholle vielä kerran ennenkuin se tykkänään sammuu, sillä sammuahan sen täytyy.
Hän mielii puhua ja kysyä, mutta sanat kuolevat hänen huulilleen. Vieras hymyilee vain, sivelee pari kertaa hänen silmiään ja poistuu. Saulus näkee, kuinka hän menee yhä kauvemmaksi ja kauvemmaksi, haamun rajapiirteet hajoavat, hetken se seisoo ovella ikäänkuin heikko valonliekki, joka vaalenee ja viimein kokonaan sammuu... Samassa heräsi Saulus.
Etkö ole koskaan huomannut, että kun rakkaudesta ruvetaan puhumaan, katoo avosydäminen ilo ja vaatimaton hilpeys nuorten väliltä ja sijaan tulee jonkinlainen pakollinen kainostelu ja turha ahdistus. Kun takkavalkeaan heittää uusia puita, se ikäänkuin sammuu ja pimenee eikä levitä lämmintä, ei valoa. KANTTORI, vilkkaasti.
Ja kun hän sitte vanhemmilta ihmisiltä sai kuulla, että liian tulinen rakkaus ennen aikojaan sammuu, niin tyyntyi hänen levottomuutensa. Mitä muihin kertomuksemme tähän asti mainittuihin henkilöihin tulee, niin ne, kahdenkymmenen vuoden kuluessa, enemmän tai vähemmän saivat tuntea ajan kaikkia muuttavaa voimaa.
Ilicet ire licet! Sammuu soihdut, värjyvät,
Sua, lehdon soitin, siksi kuuntelen, Kuin sammuu illan rusko viimeinen, Ja öinen soihtu kalpee kuumottaa; Majalla neito nyt mua kohtajaa, Ja sitten, kuinka laulus ymmärsin, Suusanoin virka en, vaan suudelmin. Linnustaja-poika. Nyt lintu hyppii maassa vaan Ja lehvä varjoaa; En ampunut oo kertaakaan, Ja nyt jo illastaa.
Kaukainen sohina lähenee; se lähenee joka haaralta. Sen ääni kasvaa kasvamistaan. Tuolla pimenee niityn yksinäinen kuusi; tuossa jo sammuu vihanta koivu ojan reunalla. Ja sohina vain lähenee.
Semmoisesta tuossa kääryssä puhutaan. Sen palaessa lujimmatkin muurit ja salaisimmatkin luolat aukeavat. Onneton kuitenkin se, joka viipyy siellä sisällä kunnes se sammuu. Hän jää sinne, noidutuksi, ynnä aarteen kanssa."
Päivän Sana
Muut Etsivät