Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
Kun kierros oli valmis, tein taas viisikannat maahan ja sammutin tulen. Semmoinen oli kolmas taika, ja paikoillaan on pysynyt, sikeätä unta on kiskonut, eikä ole mikään häntä häirinnyt. Etkö enää muuta temppua tehnyt? Teinhän vielä, mutta sitä en sano. Sano pois kaikki. Saanenhan sanoa, vaan et siitä minua kiitä ... haltija kuulisi, sanan veisi, ja huomenna olisi kaiossa karhu.
Kun minä kylän laitaan ennätin, niin istuuduin siellä virstapatsaan juureen maantien viereen ja siinä minulta pääsi itku, pääsi pitkä ja äänekäs itku, vaikka sitä kuinka olisin koettanut pidätellä. Vaan lapsi on lapsi, ja kun se on aikansa itkenyt, niin se tahtoo voileipää, ja niinpä minäkin siinä kyynelten vielä vuotaessa sammutin nälkäni emännän eväistä.
Henki lytistyi sen alla, että sammutin peitti koko sen ruumiin; mutta vaikka Scrooge painoi sitä alas kaikella voimallansa, ei hän voinut kätkeä sen valoa, joka yhtenä virtana valui sen alta maahan. Hän tunsi, että hän oli uuvuksissa ja että häntä sanomattomasti nukutti, sekä että hän oli omassa makuuhuoneessaan.
Minä ihmettelin äreästi, miks'eivät voineet majoittaa häntä johonkin muualle, kuin juuri minun huoneeseni. Hänestä irti päästäkseni riisuin nopeasti vaatteeni, sammutin kynttiläni ja panin maata. Mutta en minä nukkuissanikaan saattanut unhottaa, että hän yhä oli tuossa ja katseli minua: "mutta todella, onko se kuitenkin?
Ijäiseen valoon suuntautui ne sitten, johonka varmaan kenenkään ei luodun niin kirkkaasti voi kimallella silmä. Ma, joka lähestyin nyt viime rajaa kaihoini kaikkein, sammutin jo hehkut ijäisen ikäväni, niinkuin sopi. Hymyillen Bernhard mulle viittas, että katsoisin ylös; mutta itsestäni jo samaa tein, hän mitä tahtoi multa.
Tunsin väsymystä, ja puhdas, lämpöinen vuode houkutteli syliinsä. Sammutin kynttilän ja nakkausin vuoteesen pitkälleni. Kun viikkokausiin en ollut viettänyt ainoatakaan levollista yötä, valtasi minut pian uni ja minä nukuin niin rauhallisesti kuin ei mitään surua olisi koskaan ollutkaan; en edes nähnyt rasittavia ja painostavia uniakaan.
Mutta kateellinen on Surutar. Ei siedä ihmisonnea. "Johan kerran poimin ruusut poskiltasi, johan himmensin silmäisi loiston, johan sammutin huultesi hymyn. Mistä poimit uudet ruusut, mistä löysit uuden loiston, mistä hymy huulillesi hiipi?" Mutta se oli äidin sydänsalaisuus. Eikä sitä Surutar arvannut. Turhat ovat hyökkäyksesi, Surutar.
Ijäiseen valoon suuntautui ne sitten, johonka varmaan kenenkään ei luodun niin kirkkaasti voi kimallella silmä. Ma, joka lähestyin nyt viime rajaa kaihoini kaikkein, sammutin jo hehkut ijäisen ikäväni, niinkuin sopi. Hymyillen Bernhard mulle viittas, että katsoisin ylös; mutta itsestäni jo samaa tein, hän mitä tahtoi multa.
Pieni sydämeni oli aivan kuin Kaspian- tahi joku muu meri, josta olin lukenut, että se maanalaista uraa myöten voipi vuodattaa pois vetensä. Joka ilta, kun lopetin kirjoittamiseni, sammutin kynttilän ja pistin sen olki-matrassiin, jonka toisessa päässä oli napeilla suljettava aukko, josta olkia pudisteltiin.
Mikä esimerkiksi on enemmän masentavaa, kuin jos rouva Smith, niin pian kuin syntyy hetken hiljaisuus, kulkee yhdestä joukosta vieraita toiseen, hupattaen: 'Voi, varmaankaan herrasväellä ei ole hauska! eli 'Millä voisimme huvitellaita? Tähän ei voi muuta vastata kuin että on hauska, eli ettei tarvita mitään erityistä huvitusta, mutta tuommoiset lauseet yhtä varmaan seuran hupaisuuden kuolettavat kuin kynttilän sammutin liekin sammuttaa, kun sen panee kynttilän yli.
Päivän Sana
Muut Etsivät