Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Louhi, Pohjolan emäntä, lupaa tyttärensä puolisoksi sille, joka takoo Sammon, ihmeellisen, onnea tuottavan taikakalun. Väinämöinen, kotiin tultuaan, toimittaa seppo Ilmarisen, "takojan iän-ikuisen", synkkään Pohjolaan Sampoa laatimaan.
Suomen seppo, Suomen sulho, Taivahan takoja immen voitti. Parvi uusii viime säkeen. Eikö muista morsianta kansa? ILVO. Muisti laulunsa sulolla. IMMO. Kasvoitte kukat omanne Poskipäistä ja povista, Vielä toiste nuortukaatte Lastenne kevätkukista! Ulkoa kuuluu: "Morsian! Esille morsian! Sammon seppo ja morsian!" Immo jatkaa: Jo kajahti joukon ääni, Pari astukoon esille!
Toisin ennen, toisin eilen, Toisinpa tänäi päänä: Elettihin meillä ennen, Oltihin ojan takana, Ojapuita poltettihin, Ojavettä keitettihin: Syötihin ojakaloja, Isolassa ollessani, Emolass' eläessäni. Toisin silloin Lappi lauloi, Hyrehti hyväsukuinen, Vennon joukio jorisi, Vennon joukko jouatteli, Hyvän sammon saatuansa, Kirjokannen tuotuansa.
Saattaa todella sanoa puhdistuksen tiestä, että sitä kulkiessa »Sampo menetetään Pohjolaan.» Sampo on okkultinen tieto ja valta: valmistavalla tiellä ihminen pääsee tietoiseksi siitä, että salainen viisaus on olemassa, hän ikäänkuin takoo Sammon; Sammon hän kuitenkin heti menettää, mutta saapi Pohjan neidon, s.o. tietoa ja valtaa hän ei saavuta, ainoastaan oman sielunsa.
LOUHI. Hän on riistävä sinulta Kotirauhan. Iske häntä! ILMARI. En tuhoa veljen verta. Kansa, äänesi kohota, Tässä tuomitse välimme! Enkö sampoa takonut? JOUKKO. Sinä olet takonut sammon. Toisaalta nurinaa. Salli, seppo, mun lukille Verkko laskea. Hänestä Sulle teen takojaorjan. ILMARI. Tai minusta orjan hälle. ILVO. On minulla taikataito! ILMARI. En, sitä en salli! Kansa Seuratkoon povensa ääntä!
Soittonsa ihmevoimalla Väinämöinen nukuttaa koko Pohjolan kansan; Kalevalan uroot saavat Sammon kivimäestä, johon se on kätketty, ja lähtevät saaliineen kotomatkalle; mutta herättyänsä Louhi, Pohjolan emäntä, lähettää myrskyn heitä tuhoamaan, jolloin Väinämöisen kantele hukkuu aaltoihin.
Näyttääpä ylimalkaan siltä, kuin olisi Ilmarinen perinyt jonkunlaisen vesikauhun hänen ammattiinsa kuuluvalta elementiltä, tulelta. Kohta Sammon ryöstöä tuumittaissa hän jo kaikin mokomin vastusteli meriretkeä Pohjolaan: »Lempo menköhön merelle! Siellä tuuli turjuttaisi, Saisi sormet soutimiksi, Kämmenet käsimeloiksi.»
Tarttukaa, pojat, palkeisiin, toiset vasaroihin, vetäkää ahjosta se rauta, jonka hän, toinen Ilmarinen, tuo taitava seppä, on siihen kuumenemaan ja kiehumaan pannut, ja takokaa niin, että säkenet Suomen tulevan sammon työstä taivaalle säihkyvät ja että kalke kuuluu kautta maan!
Mitä tämä rakentaminen on? Onko se katoovaisen ja kuolevaisen fyysillisen ruumiin muuttamista jonkinlaisten taikakeinojen avulla katoomattomaksi? Ei, vaan se on katoomattoman luomista ruumiin avulla: Sammon ottamista ruumiin kätköstä, niinkuin Kalevala sanoo.
Vaan ei vieras auta ilmaiseksi: Päänsä päästimeksi Väinämöinen Uhras Ilmarisen Louhen luokse Sammon, onnen tuojan, takojaksi, Pohjan kansan vallan vahvikkeeksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät