Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Mauri oli kävellyt vähän toista virstaa, kun näki naishenkilön kulkevan tiellä. Sehän oli juuri kuin Valva. Hän kiirehti askeleitaan, hän tahtoi toivottaa onnea Valvalle ... ei, hän tahtoi häntä varoittaa. Pian saavutti hän naisen, joka todellakin oli Salovaaran Valva. "Hyvää päivää, mistä sinä tulet?" "Kävin Karpalon torpassa; siellä kudotaan minulle kangasta, olin sitä katsomassa."
Sisälle mentiin ja siellä tosiaankin Mauri jo oli jättänyt hyvästi. "Kas, jopa aioit jättää minun tänne," sanoi Reeta nauraen. Mauri ei vastannut mitään, vaan läksi, käteltyään Valvaa, ulos hevosensa luo, jonka Salovaaran renki ajoi pihaan. Reeta katsoi hänen jälkeensä. Mauri näytti niin kumman vakaalta, mutta se oli kaiketi sattumus, hän vain näytti siltä mikäpä häntä täällä olisi surettanut .
"Ei se mikään emäntä ollut, se oli vain Salovaaran vanhapiika." "Vai niin, luulin häntä nuoreksi emännäksi; hän näytti hyvin miellyttävältä." "Vanha piika hän on ja kai hän siksi jo jääkin." Reeta meni jälleen sisälle, mutta Valva kulki metsäpolkua kotia päin, ja tuumasi, että turhaan Tuomelan emäntää oli moitittu.
Hän ei ollut vielä ennen tavannut Tuomelan nuorta emäntää. Vieraat vietiin sisälle ja Mauri katosi pian ukko Salovaaran huoneeseen. Hän oli ensi kerran häittensä jälkeen Valvan seurassa, ja tämä tuntui hänestä rasittavalta. Jotakin kankeata oli ilmassa ensin, mutta sitten tuli Rantalan väki, ja kun he olivat jo tuttuja Reetan kanssa, päästiin pian oikein puheen alkuun.
Emäntä oli kotona ja asetti kahvikuppeja tarjottimelle par'aikaa, kun isäntä tuli tupaan. "Terveisiä kirkolta," sanoi isäntä. "Kiitos, kiitos," vastasi vanha isäntä. "Mitä kirkolta kuuluu?" "Salovaaran Maila kuulutettiin. Sulhanen on aina V lahden pitäjästä. Kuuluu hänellä olevan aimo talo." "Oohoo, vai niin." "Valva siis jäi sian-nahkaa kantamaan," virkkoi emäntä vähän ivallisesti.
Salovaaran ja Tuomelan perheet olivat aina olleet ystävykset keskenään, ja pitäjässä kuiskattiin kaikkialla, että Salovaaran Valvasta varmaankin tulisi emäntä Tuomelaan. Pitäjän nuorilla tytöillä erittäinkin oli asiasta paljon tekemistä, he kun salaa toivoivat, että joku tietäisi tuon kuiskeen perättömäksi.
Tuomelan Helenan ja Annan ympärillä oli koko tyttöparvi, kun Salovaaran neitoset vielä lisäksi tulivat. Valva kätteli Tuomelaisia ja noikkasi toisille. Kerttu sekaantui tyttöparveen, mutta ikäänkuin ehdottomasti jäivät Mauri ja Valva juttelemaan toistensa kanssa.
Salovaaran tytöt puhuivat niin vilkkaasti asiasta, että miehetkin jo rupesivat kuuntelemaan heitä, ja Jaakko sanoi: "Totta miehetkin saavat tulla mukaan, ellei muuta tekemään niin ainakin kahvia juomaan." "Otammeko miehiä?" kysyi Tuomelan Anna. "Tietysti", sanoi Maila, "saadaanhan enemmän jäsenmaksuja." "Niin", virkkoi Valva, "eikä heitä toimettomina pidetä.
Hevoset valjastettiin ja Salovaaralaiset pukivat päällysnutut ylleen. Jäähyväiset ja lämpimät kiitokset lausuttiin molemmin puolin; ilta oli ollut erittäin hauska! Salovaaran emäntä, nuori Valva, pyyhkieli tomua huoneissa, meni sitte puutarhasta ottamaan kukkasia, jotka hän asetti pöydälle vesimaljakkoon, katseli huonetta ja näkyi olevan tyytyväinen.
Salovaaran rusthollin uhkean rakennuksen ylikerrasta, jossa talontyttärien kammari sijaitsi, oli avara, synkän-ihana näkö-ala. Saarikas Salojärvi mutkaili korkeitten äyräitten välissä, jotka paikoin kohosivat vuoriksi, paikoin petäjiköiksi ja muutamin kohdin hymyileviksi lehdiköiksi. Siellä ja täällä näkyi muutamia yksinäisiä torppia, mutta taloja ei ollut likimaillakaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät