Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
»Huomaan, ettet voi minua auttaa», Julia virkkoi loukkaantuneena toisen jatkuvasta vaitiolosta. »Säilytät kai salaisuuteni. Vielä kerran, hyvästi!» »Tyttö», egyptiläinen sanoi vakavalla äänellä, »sinun asiasi koskee minua tahdon auttaa sinua. Kuuntele. En ole itse harjaantunut noihin tyhjiin taikakeinoihin, mutta tiedän erään, joka on.
"Mutta eräs olento, jonka piirteet sinä olet perinyt, jonka kuvan sinun näkemisesi loihtii esiin haudasta, nuoruuden aikaisesta menneisyydestä, on kutonut salaperäisen, pakottavan siteen sinun ja minun välille. "Nyt saat viholliseni läsnäollessa tietää pyhän salaisuuteni, jonka olin aikonut ilmoittaa vasta silloin, kun olit kokonaan tullut pojakseni.
En tavannut ketään, jonka haltuun olisin uskaltanut antaa salaisuuteni, ja aika kiiruhtaa... Burmeister. Vänrikki Simonis! Levottomuudella olen odottanut teitä. Bartholdus Simonis. Teidän palvelukseksenne kunnioitettava herra evesti! Vänrikki Simonis! Katselkaa tuota lippua vähän tarkemmin! Se on kallis, jalo jäännös menneistä ajoista!
Se asia hyvin tärkeä minull', ett' makseta ennen sotamenemist'. Minun pitää mennä hakemaan joku ihminen, johon saatan luottaa ja jonka haltuun voin jättää suruisan salaisuuteni. Kaarle Olavi. Bartholdus! Bartholdus!
Etkä sano sen verran kuin kiitoksiakaan, vaikka noin sinulle syvimmät salaisuuteni Lyyli. Niin, kiitos vaan! Mutta kosia kirjeessä! Hyi, kuinka proosallista! Aina. Ehkä. Paljon mahdollista. Mutta nyt minä annan sinulle toisen ja varmaan paremmankin neuvon. Heitä nyt sikseen kaikki nuo mielikuvituksen oireet ja kiirehdi pukeutumaan, sillä No, tuossahan Maiju ! No, missä sinä niin kauan ?
»Ja niin olen vihdoinkin täyttänyt työalani tässä maailmassa, josta teille kiitos, nuori mies. Se on Mestarin työtä.» Hän katseli minua, ja hänen silmänsä säteilivät. »Te yllätitte minut ollessani ruokkimassa hänen lampaitaan, näettekös. Ja tietenkin te kaikin tulette säilyttämään salaisuuteni.» Hän puheli kyllä jotenkin huolettomasti, mutta hänen sanojensa takana piili todellinen pelko.
Kaikki, nähkää, riippuu maahengestä!" Siinä tuli nyt sana "maahenki" tänä iltana toistamiseen esiin, erityisellä painolla ja salaperäisyydellä mainittuna. "Mutta mikä se maahenki on, se on oma salaisuuteni!" Lahisten kartanon ruis oli todella erinomaista. Luja ja vankka olki kantoi pitkää, täytelästä tähkää. Toisella puolen rajaa oli olki harvaa ja paikoittain melkein kitukasvuista.
Asia oli kuitenkin se, että hänen jääsiniset tahi harmaat silmänsä väliin tuijoittivat minuun, aivan kuin ne voisivat katsoa läpitseni ja sydämmeni sisimmässä sopessa huomata salaisuuteni Susannan kanssa.
Siitä syystä, että poika kihlasi Kuuselan tyttären. Minä samoin teen ja kadotan kaikki paitsi häntä. Mutta nytpä ilmaisin tärkeimmän salaisuuteni. Että olen näin karttamaton. Se kirottu viini! TYKO. Mikä vaivaa? NIILO. Eipä mikään. Mutta jos kaiken tämän nyt olisin ilmoittanut vintiöille... Mutta teiltä en tarvitse vaatia salaisuuden lupausta.
*Rebekka*. Oi, mitä hyötyä siitä on, että heittäyt tuollaisiin mietteisin! *Rosmer*. En voi muuta, Rebekka. En voi koskaan, vaikka kuinka tahtoisin, päästä tästä kalvavasta epäluulosta. *Rebekka*. Vaaralliseksi voi tulla noin herkeämättä seurata samaa tukalaa ajatusta. Minä olen mahtanut jollain tavalla ilmaista salaisuuteni.
Päivän Sana
Muut Etsivät