Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
«Hän on mielipuoli«, jupisi Mikko Sakarin korvaan. Johannes kuuli Mikon sanat. «Minäkö mielipuoli? En! Minulla on täysi järki, täydempi kuin sinulla«. «Mitä tehdä?« Pappilaan ei ollut pitkältä ja kivenheittämä tieltä oli paja, jossa olemme kerran ennen nähneet Johanneksen. «Viedäkö Johannes pappilaan, vai sepälle, vai ottaako hänet mukaan?«
Jussi Punnitun mökkihän, kuten tietty, oli Sakarin joukon tienvarrella. Ei ihme, että Sakari, jota Punnittu oli hulluksi haukkumalla niin verisesti loukannut, halusi joukkoineen poiketa mökkiin. Pieni kostonaikomus hänellä lie ollut. Ja mökissä jatkuivat yhä ne samat, Sakarin lähetystyön aikaansaamat surulliset olot.
Eräässä syrjäkylässä oli silloin tapahtunut jo pieni heräys ja ne heränneet siellä jo ihan ikävöiden odottivat Sakarin tuloa. Siitä kun olikin heille jo monesti puhuttu. Mutta Sakaria ei kuulunut. Siksipä olivat he nyt jo lähettäneet yhden heränneimmän, isäntä Pykäläisen, häntä noutamaan.
«Sitten ei ole minulla muuta tehtävänä kuin yhdistää teidät«, sanoi Klaus huoaten. «Elä onnellisena, niinkuin sinä ansaitset!« Ovi aukeni, ja nuoren Sakarin kanssa tuli Johannes sisään. «Minä olen kuullut sanasi Maria, ja minä kiitän sinua! Kaikki, kaikki on unhotettu. Sinä olet nyt minun, elämässä ja kuolemassa«. Ja Johannes syleili hellästi lapsuutensa morsianta.
Tämä Jassu tarvitsee ryypyn, se pelkää pakanan lailla, kun me oomme varastaneet hevosen ja kärryt tuolta Taipaleen takaa. Anna sille ryyppy, että se sais parempaa kurssia. Kuinka sä, vietävän jänishousu pelkäät, kun saat olla Karhun Esan kärryillä, häh?» Esa puristeli Sakarin Jassua.
Mutta Sakari, tuo siinäkin asiassa, oli ennen herroja huomannut Jussi Punnitun viisauden. Ja niin levisi Sakarin maine ja alkoi myös nousta Jussi Punnitun arvo. Harvoin häntä nyt enää Tuhmaksi Jussiksi sanottiinkaan, sillä hänet oli nyt jo punnittu kokonaan toisella puntarilla. Mutta aivan toisin sotkeutuivat asiat Pöndisen pappilassa.
Pastori Pöndinen oli neuvoton kuin loukkausta odottaessaan. Mutta keksi hän toki, millä estää Sakarin sanansa sanomasta. Hän venytteli kaulustansa ja puheli Amalialle: »Se minun ensi pyhän saarnakirjoitukseni. Jäi sinne vinnikamarin... Jos, rakas Amalia, kävisit ja noutaisit sen...» Auttoi tuo sentään.
Sitten selitti hän, ettei puheen alainen wekseli ollut waskiseppä Kilander'in allekirjoittama, waan tehtailija L n jäljistelemä. "Riiwattu, hullu! Uskallatko isännästäsi semmoista walehdella?" ärjäsi tehtailija Sakarin todistuksen kuultuansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät