United States or Oman ? Vote for the TOP Country of the Week !
NATHAN. Mies ammoin idäss' eli, hällä sormus ol' arvolt' arvaamaton omanaan, perintö rakkahimman. Kivenä opaali sadoin kaunovärein välkkyi, ja salamahti sen niin Jumalan kuin ihmistenkin suosion toi sille, ken kantoi sitä tuolla uskolla. Mik' ihme siis, ett' idän mies ei koskaan pois luovuttanut sitä sormestaan, ja iäks suvussaan sen säilymään hän sääti.
Syvälti tunnen vaan: Oon madon vertainen, jok' uurtaa sorassaan, Sorassa-eläjän ja -syöjän, kun Sen käymär' astuu, hautaa tomuhun. Soraahan on tää seinä korkea, Mua sadoin hyllyin aitaellen, Nää kamsut tässä toukkakunnassa, Tuhansin roskin mua ahdistellen! Vai täällä kaipaamani saan? Tuhatko kirjaa lukemalla tietää, Ett' ihmiset on kurjat ainiaan, Ett' onnen päivää joskus harvat viettää?
Ja nyt vielä yksi sana lisäksi en muistanutkaan sanoa, että satulani sisään olen kätkenyt kukkaron täpötäynnä kultakolikoita; niiden tähden juuri suostuin tähän vaaralliseen yritykseen, josta saan nyt näin kalliin hinnan maksaa. Ottakaa te ne, niin saatte sadoin verroin takaisin noille verenhimoisille orjille antamanne gulden'it. Te saatte olla minun perilliseni.»
He iskivät nyt sadoin hangoin häneen, sanoivat: »Täss' et tanssi julki, saatpa kalastaa sameassa nyt, jos voinet!» Ei toisin kokit eivät kokkipoiat lihoja kahvelilla kattilahan syvemmä pistä pintaan nousevia. Oppaani armas lausui: »Ettei näkyis olosi heille, piiloon käy nyt taakse tuon kallion, mi sulle turvan tarjoo!
Mutta hymy ei ollut hovi-herroille, jotka kumartelivat hänen ympärillänsä, eikä katsojillekaan, jotka sadoin ja taas sadoin silmin silmäilivät häntä. Hymy oli ainoasti kuningas Ludwik'ille. Ainoasti hänen tähtensä oli markisinna Pompadour kaunistanut itsensä; hänelle ainoalle oli hänellä hymyilyä, lempeitä sanoja, ja teräviä sukkeluuksia.
Nyt illall' iän taistelun Hän näkee kauan kaivatun Jo voiton rusoituksen, Ja palkaks töiden suurien Nyt kuulee kansans' sydämen Hartaimman siunauksen. Ja kiitollisin sydämin, Näin kielin sadoin tuhansin Nyt vannoo Suomen kansa: Ei tekos kuole konsanaan, Sen suojaa kansa Suomenmaan Armainna aarteenansa.
Hän on tehnyt tehtävänsä, Jolle työksi kansakunnan Herätellä annoit, Armas, Koko kansa kiittämässä Hänt' on juhlan-kemussansa. Hänen kiitos-laulujansa Lauletaan hän väsyy vanhus. Katsos maahan! Tuolla ... tuolla ... tuolla ... tuolla... Kaikkialla ilomielin Kansa sadoin, tuhat-määrin Häntä kiittää, ylistääpi Mutt' ei moni kiitä siellä Sinua oi Herra Hurskas!"