United States or Gambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivällisen jälkeen menivät lapset ullakkoon palloa heittämään, sillä sadetta kesti vain yhäti koko päivän. Meeri oli saanut käsiinsä kirjan "Tytöistä parhain" ja luki sitä innokkaasti. Tarvitsisin vähän apua näitten sokeriherneitten perkaamiseen sanoi rouva Bergendahl astuessaan sisälle täysinäinen koppa käsivarrella. Vanha Mari kuivaa korppuja ja Fiina on silittämässä vaatteita.
Helena ja Valpuri menivät kamariinsa, pannakseen levolle. Kumpikin oli päivän kuluessa ollut kiihotetussa tilassa ja siis heidän hermostonsa oli tavallistaan arempi. He istuivat vuoteensa laidalla ja katselivat pelvolla leimauksia ja virtana taivaasta valuvata sadetta.
Ei tuo lähtö niinkään hauska ole, jos ilma tällaisena pysyy. Kuuletkos, kuinka ulkona sataa? Sadetta sinä kaiketi saat matkallasi, pelkään mä, sanoi vaimo. Muistanet kukaties, että huomenna on meidän häittemme vuosipäivä. Silloin satoi kuin saavista kaataen, niinkuin nytkin. Se ei ollut oikein hauska enne häiksi. Eipä suinkaan, vastasi vanha mies, katkerasti myhähtäen.
Oli kylmä, harmaa iltapäivä. Taivas oli pilvessä ja hankki sadetta. Ovi aukeni, ja puoleksi nauraen, puoleksi itkien iloisessa levottomuudessani etsin minä äitiäni. Se ei ollut hän, vaan vieras palvelia. "No, Peggotty!" sanoin minä surullisesti, "eikö hän olekaan tullut kotiin?" "Kyllä, kyllä, Master Davy", lausui Peggotty. "Hän on tullut kotiin.
Ei kukaan ihminen, paitsi te, ole minussa herättänyt ajatusta, joka olisi antanut minulle lohdutuksen sädettä. Jos olette kokeneet maailmassa sen, mitä minä, niin ymmärrätte hyvin minkä tähden olen kiitollinen". Saarnaaja tarttui Richardin ojennettuun käteen ja pusersi sitä ystävällisesti.
Harvoin tuli tämä illan tunti, harvoin heräsin yöllä, harvoin tähystelin kuuta taikka tähtiä taikka katselin lankeevaa sadetta taikka kuuntelin tuulta, ajattelematta, kuinka hän, pilgrimi raukka, yksinään pyrki eteenpäin matkallansa, ja muistamatta sanoja: "Minä menen hakemaan häntä laajalta ja lavealta.
Aurinko paistaa tunkiolle. Mutta aurinko ei mitenkään tunkioa suosi. Se vaan valaisee tunkioa samoin kuin ruusuakin. Kenelm oli aina katsonut tätä irtonaista sädettä Goethen rikkaasta ajatuksen aartehistosta inholla, joka oli varsin epäfilosoofinen filosoofille, joka oli niin nuori että yleensä olisi luullut hänen valalla vannovan niin suuren mestarin jokaista sanaa oikeaksi.
Oli lypsyajan jälkeen, mutta lehmät seisoivat vielä märehtien kytkyessään, siksi kuin rajuilma lakkaisi. Arvelin miten lyhteet kolmikulmaisella pellolla kestäisivät sadetta ja miten pitkä aika kuluisi siksi kuin ne jälleen kuivaisivat. Vaan tuota-pikaa katosivat kaikki niinkuin näkyharhaus ja huomasin olevani pienessä ylishuoneessani, Stefanin pienen tytön seurassa, joka kanssani jutteli.
Riemuako emollasi Tuonelassa tummaisessa? Riemuako siskoillasi Manan mustissa majoissa? Riemua en etsikkänä, Etsin lämmön pisaraista Pientä, kuin on sydämessä Pääskyn, linnun pienemmänkin, Kukan hennoimmankin syissä, Tomuhiukan helmasessa. Valon sädettä mä etsin, Kipunaista himmeätä, Pienoista, kuin perhon silmä. Mut on lämpöä vain hällä. Hän on yksin valo, ilo, Hän, mi sinut, raukka, hylkäs!
"Sade tulee!" sanoi Armo katsoen huolestuneena taivasta kohti, "hattuni . emmekö saattaisi viipyä täällä puitten suojassa niin kauan, kuin Grönvall juoksee toimittamaan väkeä vaunuja nostamaan?" "Ei tule sadetta", vastasi eversti. "Jo sataa!" huudahti Armo. "Joutukaamme, jotta pääsisimme katon alle!" sanoi eversti ja kiirehti iloisesti eteen päin, pitäen hattuansa Armon pään ylitse.